El Alton pridessä marssitaan perinneasuissa.

Pride perinneasuissa Boliviassa

Bolivian El Alton pride-kulkueessa seksuaalisten vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet elävät sulassa sovussa.

Teksti: Eeva KemppiKuva: Eeva Kemppi

PitkätIhmisoikeudetVähemmistötBolivia

Bolivian pääkaupungin La Pazin ympärille muodostunutta El Altoa pidetään eteläamerikkalaisen köyhyyden pääkaupunkina. Intiaa­nien kansoittama kaupunki on noussut Boliviaa ravistelevien poliittisten myllerrysten eturintamaan. Kesällä 2010 kaupungissa marssittiin ensimmäistä kertaa pride-kulkueessa.

Bolivian vauraammissa kaupungeissa toiminta seksuaalisten vähemmistöjen puolesta on aktiivisempaa ja näkyvämpää. La Pazissa ensimmäinen pride-kulkue järjestettiin jo kymmenisen vuotta sitten.

El Alton homot ja lesbot kokivat, että muualla maassa toimivat järjestöt eivät ota heitä ja kaupungin erityisiä olosuhteita huomioon. Reilu pari vuotta sitten El Altoon syntyi ensimmäinen seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö. Nyt toimintaa pyörittää 18 erilaista ryhmää.

Kaikenkirjava joukko

Kesäkuussa 2010 El Alton aktivistit lähtivät rohkeasti kadulle valtaamaan tilaa erilaisuudelle. Paikalle saapui viitisenkymmentä kirjavaa, kimaltelevaa ja säteilevää osallistujaa.

Tunnelma oli samaan aikaan varovaisen ujo ja pystypäisen ylpeä. Vaatii rohkeutta astua julkihomona tai transvestiittina kadulle kaupungissa, jossa väkivalta homoseksuaaleja kohtaan – poliisinkaan taholta – ei ole poikkeuksellista.

El Alton kulkue poikkesi suuresti totutusta kansainvälisestä pride-meinigistä, johon kuuluvat drag queenit ja biletys. Täällä ei marssittu vain seksuaali­vähemmistöjen oikeuksien puolesta – myös alkuperäiskansojen oikeudet olivat näkyvästi mukana. Pääosa marssijoista oli pukeutunut bolivialaisiin perinneasuihin. Kaduilla tanssittiin morenadaa ja muita paikallisia tansseja.

Kännykkäkameroille käyttöä

Mielenosoitusten luvatussa maassa katujen sulkeminen ei ole poikkeava näky, mutta pridekansan kokoontuessa yhdelle El Alton valtaväylistä ohikulkijoiden päät kääntyilivät. Marssijat olivat varautuneet ikäviin yllätyksiin kahden turvamiehen voimin, mutta tunnelma oli uteliaan ja hämmentyneen ystävällinen.

Varsinkin drag cholitat eli perinteisiin intiaaninaisen asuihin knallihattuineen ja huiveineen sonnustautuneet miehet herättivät ihmetystä ja hihitystä. Jokaisen minibussin ikkunasta työntyi päitä tuijottamaan marssijoita.

Moni pysähtyi hämmästelemään, mutta minkäänlaisia vihanpurkauksia ei nähty. Kännykkäkamerat olivat ahkerassa käytössä, kun vanhemmat usuttivat lapsensa yhteiskuvaan värikkäiden marssijoiden kanssa.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!