Näkökulmat

Lapsia työssä

Ilkka Lehdonmäki pohtii pääkirjoituksessa lapsityötä.

Aloitin urani lehdistön parissa Aamulehden varhaiskantajana, kun olin 12-vuotias. Haaveenani oli saada uusi polkupyörä. Työ opetti vastuullisuutta ja myös sen, että en pidä yötyöstä enkä vahtikoirista. Kesällä tehty työrupeama ei haitannut koulunkäyntiäni, eikä siitä mitä ilmeisemmin jäänyt sen paremmin fyysisiä kuin henkisiäkään vammoja. Koirakammostakin pääsin yli.

Valtaosa maailman 12-vuotiaista työntekijöistä ei kuitenkaan ole niin hyvässä asemassa kuin minä kesäisissä lehdenjakopuuhissani 1970-luvulla. Siinä missä minulle homma oli ensimmäinen kepeä kosketus palkkatyöhön, monet tämän päivän lapsityöläiset ovat tuohon ikään mennessä paiskineet töitä jo vuosia. Paljon ehtii kun aikaisin aloittaa, sanotaan.

Lasten ei kuitenkaan pitäisi aloittaa työntekoa koskaan eikä missään ennen kuin 12 vuotta on tullut täyteen. Silloinkin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n suositusten mukaan hommia saisi tehdä vain kaksi tuntia päivässä.

Varsinaiseen työntekoon saa tarttua vasta, kun oppivelvollisuus on suoritettu ja ikää on kertynyt 15 vuotta. Silloinkaan työ ei saa vaarantaa lapsen terveyttä eikä haitata hänen kehitystään.
Lapsen siis kuuluu saada olla lapsi, leikkiä, käydä koulua ja nauttia lapsuudesta. Työn vuoro tulee vasta, kun koulut on käyty.

Todellisuus on valitettavan toisenlainen. Valtaosa maailman lapsityöläisistä aloittaa työnsä ennen kuin oppivelvollisuus on suoritettu. Osa ei koskaan pääse edes lähelle koulun ovea. Eikä lapsityöläinen hanki tienesteillään polkupyörää, sillä tehty tili jää harvoin lapsen omaan taskuun.

Intialainen yhdeksänvuotias kengänkiillottaja Suraj ansaitsee päivässä alle kaksi euroa. Ansiot menevät perheen yhteiseen kassaan. Myös 10-vuotiaan kotiapulaisen Savitan noin 11 euron kuukausiansio kuluu perheen yhteisiin menoihin. Surain ja Savitan lisäksi Tarun Kanti Bosen ja Jagdish Yadavin kuvareportaasissa kerrotaan muistakin Intian lapsityöläisistä.

Intiassa lapsityövoiman käyttöä on pyritty estämään jo 1980-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 2003 maan hallitus hyväksyi alle 14-vuotiaiden koulunkäynnin perusoikeudeksi. Vuonna 2010 voimaan tulleen lain mukaan koulutuksen tulee olla maksutonta ja pakollista. Intia on allekirjoittanut YK:n Lapsen oikeuk­sien sopimuksen, joka muun muassa vaatii määrittelemään alaikärajan työhön otettaville henkilöille.

Köyhyys ei kuitenkaan kunnioita sopimuksia. Äärimmäisessä köyhyydessä elävän perheen jokaisen kynnelle kykenevän on osallistuttava toimeentulon hankkimiseen. Lapsityöläisten tilannetta parantaa lakien ja sopimusten noudattamisen lisäksi se, että maailmanlaajuisia tuloeroja kavennetaan niin, ettei vanhempien tarvitse laittaa lastaan koulun sijasta kotiapulaiseksi 11 euron kuukausi­ansion toivossa.

Tilaa Maailman Kuvalehti