Toiveissa sade ja rauha

Ilkka Lehdonmäki pohtii Somalian tilannetta.

Teksti: Ilkka Lehdonmäki

NäkökulmatHallintoSomalia

Somalia on parikymmentä vuotta ollut synonyymi kaikille ongelmille, joita Afrikassa voi kuvitella olevan: tsunami runteli vuonna 2004, ja nyt kuivuus on kiusannut maata jo liian kauan. Viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen maalla ei ole ollut toimivaa hallintoa.

Somalia itsenäistyi vasta 1960. Vuoden 1967 presidentinvaaleissa valituksi tullut Abdirashid Ali Shermarke murhattiin 1969 ja vallan otti sotilasvallankaappauksella Siad Barre. Barre johti maata ensin Neuvostoliiton ja sitten Yhdysvaltojen tuella diktaattorin ottein, kunnes joutui vuonna 1991 maanpakoon.

Erilaisia väliaikaishallituksia maassa on ollut pitkälti toista kymmentä, mutta yksikään niistä ei ole saanut maata demokratian raiteille. Tällä hetkellä maata johtaa presidentti Sharif Sheikh Ahmed väliaikaishallituksen turvin.

Mogadishussa toimiva hallitus on kuitenkin pahoissa ongelmissa. Sen oli tarkoitus toimia elokuuhun saakka, mutta se päättikin jatkaa toimikauttaan vuodella. Parlamentti valitsi niin ikään itse itsensä jatkoon seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Nämä päätökset lietsoivat kapinallisten väkivaltaa ja väliaikaishallitus on turvautunut sattumanvaraisiin pidätyksiin. Se on tuhonnut myös siviilikohteita kapinallisia vastaan taistellessaan.

Voimakkaimmin väliaikaishallitusta vastustaa islamistinen al-Shabab ryhmittymä, joka ihmisoikeusjärjestöjen mukaan on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Human Rights Watchin mukaan ryhmittymään kuuluvat kapinalliset vaikeuttavat yhä kansainvälisen ruoka-avun jakamista, vaikka al-Shabab päätti aiemmin kesällä sallia jälleen avustusjärjestöjen toimimisen Somaliassa.

Amnesty International puolestaan raportoi al-Shababin hyökkäyksistä lapsia kohtaan. Amnestyn mukaan ryhmittymä on rangaissut lapsia vääränlaisesta pukeutumisesta ja musiikin kuuntelusta. Lisäksi monet tytöt ovat joutuneet raiskatuiksi tai pakotettu naimisiin kapinallisten kanssa. Poikia on pakkovärvätty sotilaiksi.

Demokratiavajeen – tai paremminkin sen puutteen – lisäksi Somaliassa on meneillään yksi maan historian pahimmista kuivuuskausista. Koko Itä-Afrikka kärsii kuivuudesta, sillä kevään sadekausi ei juurikaan antanut vettä. Kahden sateettoman vuoden jälkeen maa on rutikuiva ja kova. Kun sadetta joskus saadaan, maa ei enää pysty imemään vettä ja seurauksena ovat tuhoisat tulvat.

Somalian mahdollisuudet ruuan tuottamiseen ovat olemattomat. YK arvioi, että ainakin 3,6 miljoonaa ihmistä saattaa kuolla Somaliassa nälkään. Todennäköisesti suurin osa alueen karjasta kuolee tai on jo kuollut. Ja ihmisille joiden toimeentulo on kiinni muutamasta lehmästä, niiden kuolema tarkoittaa elämän loppua. Ainoa toivo on saada ruoka-apua jostain.

Somalian ongelmiin ei ole olemassa helppoja vastauksia. Vastausten etsimistä ja uusia keinoja pitää kuitenkin jaksaa etsiä. Aivan kuten tuore kehitysministeri Heidi Hautala sanoo haastattelussaan  : ”Aivan yhtä tärkeää kuin vastausten löytäminen, on myös uusien kysymysten esittäminen: mitä oikeastaan ollaan tekemässä ja miksi?”

Antoisia lukuhetkiä


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!