Ihailijakirje Desmond Tutulle

Pia Laine pohtii puhekuplassaan moraalin teräsmiesluokassa kilpailevan rauhannobelistin suoruutta.

Teksti: Pia Laine

NäkökulmatKulttuuriEtelä-Afrikka

Tiedätte varmaan tunteen. Se mukava pieni kutina ennen kuin käy käsiksi suosikkitekijänsä uuteen kirjaan tai elokuvaan. Ei ihan tiedä mitä tulee, paitsi ettei pettymystä.

Sama ilmiö pätee joskus taiteen ulkopuolellakin. Minä fanitan uutisia, joissa kerrotaan Desmond Tutusta. Pidän aina pienen taidepaussin ennen sellaisen lukemista ja mietin, mitä kivaa tällä kertaa. Sillä Tutu ei petä.

Elokuussa entinen rauhannobelisti ilmoitti, ettei aio astua samalle lavalle Tony Blairin kaltaisen valehtelijan kanssa. Blair kun tiesi jo Irakin sotaan lähtiessään, ettei Irakilla ollut sodan syyksi väitettyjä joukkotuhoaseita.

Toisten vääriä tekoja on helppo paheksua, jos aihe on ajankohtainen ja moni muukin paheksuu. Peruspaheksuminen on urheilusuorituksena samaa luokkaa kuin sohvalta jääkaapille kävely.

Demond Tutu kilpailee aivan eri sarjassa, moraalin teräsmiesluokassa. Hän jaksaa pitää meteliä sodasta, jonka muut unohtivat aikoja sitten. Paitsi ne, joita se koski.

Kun emeritusarkkipiispa, rauhannobelisti ja Etelä-Afrikan totuuskomission entinen vetäjä polkee jalkaa, maailma kuuntelee. Varsinkin kun Blairin kanssa oli tarkoitus keskustella myös BBC Worldin kameroiden edessä.

Vähän Blair-episodin jälkeen Tutu jyrisi jälleen: ”Mitä hittoa te oikein olette tehneet?”

Nyt niskaansa sai tulta ja tappuraa Etelä-Afrikan oma hallinto kaivosmiesten lakon väkivaltaisesta tukahduttamisesta. 34 kaivosmiestä oli juuri kuollut poliisin avatessa tulen Marikanan kaivoksella.

”Vuonna 2012? Demokratiassa? Uudessa Etelä-Afrikassa? Olemmeko me unohtaneet näin pian? Marikana tuntuu painajaiselta, mutta sitä meidän demokratiamme on vuonna 2012”, läksytti apartheidin vastaisen taistelun veteraani kuulijoitaan Kapkaupungissa.

”Olen 80-vuotias. Ettekö te voi antaa meidän vanhimpien mennä hautaan hymyn kera, tietäen että tämä on hyvä maa?”

Ihailen Tutussa hänen suoruuttaan. Hän ei hauku poissa-, vaan läsnäolijoita. Suoraan. Olipa kuulija kuka tahansa.

Viime tammikuussa hänet kutsuttiin Sveitsin Davosiin puhumaan rahavallan – varsin miesvaltaisille – edustajille. Tutun viesti oli yksinkertainen: Koska miehet ovat tyrineet maailman asiat, valta pitäisi antaa naisille. Miehet joutavat marginaaliin.

Tutu väitti jo pari vuotta sitten vetäytyvänsä julkisuudesta. Onneksi hän petti, edes tässä.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Pia Laine profiilikuva oranssilla taustalla

Pia Laine

Pia Laine on Maailman Kuvalehden toimittaja. Hän kirjoittaa, editoi ja kuvatoimittaa.