Näkökulmat

Jatkojohtotalous

Pia Laine pohtii puhekuplassaan mosambikilaiskauppioiden kekseliäisyyttä, jolla Suomenkin kansantalous saataisiin nousuun.

”Tarvitsisitko jatkojohdon?” Toiveikas kysymys keskeyttää lounaan ravintolan terassilla.

”Tuota, en taida tarvita.”

”No sukat sitten?” jatkaa parikymppinen myyjä ja esittelee mustaharmaita miesten sukkia.

Vierailin äsken Mosambikissa, ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Asuin siellä kolme vuotta vuosituhannen vaihteessa. Heti ensi metreillä mieleen palautui se, että koko maa on oikeastaan suuri yrityshautomo.

Liiketoimintaa syntyy ihan kaikkialle, missä on pienikin mahdollisuus saada asiak­kaita. Katumyyjien mukana kulkee mitä mielikuvituksellisimpia tuotevalikoimia. Bussipysäkkien ja rakennustyömaiden viereen ilmestyy ruoanmyyjiä, tienvarteen rengaskorjaamoja.

Ystäväni kertoi epävirallisten parkkivahtien tuoreesta innovaatiosta: usein tulvivalla parkkipaikalla vahdit kiikuttavat autojen viereen korokkeita, joita pitkin pääsee lammikoiden yli kuivin jaloin.

Suomessa odotti palatessa kylmä ilma ja talvitakki, jonka hihat ovat liian pitkät. Otin lauantaina takin kainalooni ja päätin kiikuttaa sen ompelijalle. Aivan kotini lähellä on kolme ompelimoa, jotka mainostavat tekevänsä korjausompelua. Vaikka kätevänä (ja lyhyenä) emäntänä osaan itsekin, aina ei viitsi. Mieluummin maksan ammattilaiselle kuin hikoilen itse villakangasmansettien kimpussa.

Siinä sitten tarvoin talvitakkini kanssa pikkuliikkeitä täynnä olevilla kotikulmillani Helsingissä. Yksikään ompelimo ei ollut auki lauantaisin. Eikä iltaisin. Ei ylipäätään koskaan normaalin työajan ulkopuolella.

Koska kukaan ei ollut paikalla, en voinut esittää mieltäni vaivaavaa kysymystä: Miten ihmeessä töissä käyvät asiakkaat voivat käyttää näitä palveluita? Faksaanko minä tämän talvitakin? Vai laitanko sähköpostin liitetiedostona?

Tuli ikävä jatkojohtomiestä. Suomen kansantalouden pelastavat konsultit kannattaisi palkata tutkimuslaitosten sijaan mosambikilaiselta kadulta. Jos lounastajassa voi nähdä potentiaalisen ostajan sähkötarvikkeille, niin mitä ideoita irtoaisikaan takki kainalossa liikkeen ovenrivassa roikkuvasta asiakkaasta.

Alkajaisiksi oma ehdotukseni: eikö liikkeet kannattaisi pitää edes yhtenä päivän viikossa avoinna aikana, jolloin asiakkaat eivät ole töissä?

Tilaa Maailman Kuvalehti