Artikkelikuva
Äidin aarteet (The Currency of Ntoma

Aitoa afrikkalaiskangasta Hollannista?

Länsiafrikkalaisten arvostama painobatiikkikangas tulee Hollannista. Amsterdamilainen taidenäyttely Hollandaise pureutuu ristiriitaiseen kolonialistiseen kangasperintöön. Muotikuosien valmistaja vaikenee.

L okakuussa helsinkiläinen siivooja Umar Mahama lähti lomalle kotimaahansa Ghanaan. Tuliaiseksi Mahama oli tilannut Amsterdamista kymmenen hollantilaista painokangasta.

”Ghanassa aito Hollandaise wax on arvokkain lahja, mitä vanhemmalle naiselle voi antaa”, Mahama perusteli.

Mahaman valitsemissa kankaissa oli voimakkaat kuviot ja kirkkaat värit. Niistä tulee heti mieleen Länsi-Afrikka. Samannäköisiä kankaita myydään toreilla ja kangaskaupoissa halki Togon, Nigerian, Beninin ja Ghanan.

Näkyvin ero torilaadussa ja Mahaman tuliaisissa on kankaan alalaidan teksti: Dutch wax, guaranteed. Outoa kyllä, näistä painetuista kankaista on tullut afrikkalaisuuden symboleja, vaikka ne on tehty hollantilaisessa Vliscon tehtaassa. Yrityksen juuret ovat Alankomaiden siirtomaa-ajoissa 1840-luvulla – ja kuosiperintö Indone­siassa.

Näyttely on valmistajalle tabu

Kaksi vuotta sitten Senegalin pääkaupungissa Dakarissa asuva taidekuraattori Koyo Kouoh sai Amsterdamin nyky­taiteenmuseo Stedelijkiltä pyynnön koostaa näyttely hollantilaisista paino­kankaista.

Kamerunilaissyntyinen Kouoh innostui tilauksesta, koska eurooppalaisten valmistamissa ja afrikkalaisten käyttämissä kankaissa on monenlaista syvyyttä ja siirtomaa-ajan tarttumapintaa.

”Kirkkaita, muista erottuvia batiikki­printtikankaita pidetään afrikkalaisina, mutta tosiasiassa niissä ei ole mitään afrikkalaista – ei tuotantomenetelmissä, suunnittelussa, valmistamisessa tai markkinoinnissa”, Kouoh sanoo.

Hän halusi näyttelyn, joka kommentoi kangaskaupan kolonialistista perintöä ja antaa tilaa uusille tulkinnoille.

Kouoh pyysi viittä Afrikassa ja Euroopassa asuvaa taiteilijaa työstämään teokset Hollandaise wax -kankaiden pohjalta. Kuraattori toivoi myös yhteistyötä kangasvalmistaja Vliscon kanssa, mutta tehdas kieltäytyi jopa keskusteluista.

”Yhtiö ei ymmärtänyt, ettei Hollandaise-näyttelyn tarkoitus ole nostaa sitä parrasvaloihin vaan tarjota uusia tulkintoja kankaiden luomasta afrikkalaisesta identiteetistä.”

Kouohin mielestä on myös merkillepantavaa, ettei kangasyhtiö ole yli sadan toimintavuotensa aikana palkannut ainuttakaan afrikkalaista tai sieltä lähtöisin olevaa suunnittelijaa.

Näyttely on esillä tammikuun alkuun asti Amsterdamin Stedelijk Bureau -galleriassa. Seuraavaksi se siirtyy Kouohin johtamaan Dakarin Raw Materials Company -taidekeskukseen.

Umar Mahama vastaa puhelimeen Ghanan pääkaupungissa Accrassa. Tuliais­kankaat ovat tehneet vaikutuksen.

”Tädit olivat aidoista hollantilaiskankaista niin otettuja, ettei kiitoksista meinannut tulla loppua.”

Nyt kankaat on viety ompelijalle, joka tekee niistä vartalonmyötäiset juhla-asut.

”Kun tädit pukeutuvat niihin, kaikki näkevät, että perheessä on menestynyt poika, joka on tuonut Euroopan tuliaisia”, Umar lisää tyytyväisenä.

Lue myös:

Autenttista – ja niin kopioitua

Tilaa Maailman Kuvalehti