Näkökulmat

Ei käännytyksille!

Ilkka Lehdonmäki pohtii pääkirjoituksessa kidutettujen käännytyksiä.

Suomi on käännyttänyt ihmisiä maihin, joissa heitä uhkaa kidutus. Maahanmuuttovirasto luonnollisesti kiistää asian. Kuitenkin niin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kuin YK:n kidutuksen vastainen komitea ovat asiasta eri mieltä. Viime kuukausina ne ovat keskeyttäneet monia turvapaikanhakijoiden käännytyksiä Suomesta.

Maahanmuuttovirasto on linjannut, ettei kidutetuksi joutuminen ole syy saada turva­paikkaa Suomesta. Tätä en pysty ymmärtämään. Kidutus ei ole sattumanvaraista pahoinpitelyä, vaan suunnitelmallista toimintaa, jossa uhrin mieli murretaan. Kidutus on julmaa ja vakavaa. Siinä ihminen aiheuttaa toiselle ihmiselle voimakasta henkistä ja fyysistä kipua, tahallaan.

Sekä ulkomaalaislaissa että pakolais­oikeudessa kidutus tulkitaan vainoksi. Jos turvapaikkaa Suomesta hakenut ihminen on joutunut lähtömaassaan kidutetuksi, on syytä olettaa, että ihminen on vaarassa joutua kidutetuksi, mikäli hänet palautetaan lähtömaahan.

Mikäli palautuspäätös tehdään, on päätöksentekijän – tässä tapauksessa Suomen maahanmuuttoviraston – osoitettava, että palautusmaa on muuttunut turvapaikkaa hakeneelle turvalliseksi.

Minun on vaikea käsittää, ettei esimerkiksi Kongon demokraattisesta tasavallasta paenneelle naiselle myönnetty turvapaikkaa tai oleskelulupaa. Nainen oli joutunut Kongossa kidutetuksi ja raiskatuksi. Maahanmuuttoviraston linjauksen mukaan pelkkä kidutus ei kuitenkaan ole peruste oleskeluluvan saamiselle.

Suomen tulkinnan mukaan Kongon ihmisoikeustilanne on nyt siis sellainen, että maa on turvallinen kidutuksen kokeneelle naiselle. Missä ihmeen välissä Kongon ihmisoikeus­tilanne on päässyt paranemaan? Minun tietojeni mukaan se on vain huonontunut viime vuosina.

Samaa mieltä Kongon tilanteesta on YK:n kidutuksen vastainen komitea, sillä se pysäytti kongolaisnaisen käännytyksen. Se katsoi, että suomalainen oikeusjärjestelmä korkeinta hallinto-oikeutta myöten on tehnyt päätöksen, joka pitää tutkia uudelleen. Se että Yhdistyneiden kansakuntien alainen organisaatio toimii näin, on selkeä viesti Suomelle: jotain ollaan tekemässä väärin.

Jos kyseessä olisi yksi yksittäistapaus, asian voisi vielä ymmärtää. Mutta kun näitä kyseenalaisia käännytyspäätöksiä on Suomesta tehty useita. Niistä moniin on joko YK tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kiinnittänyt huomiota. Miksei Suomi muuta linjaansa kidutettujen käännyttämisessä? Suomen perustuslakikin kieltää ihmisten palauttamisen sellaisiin oloihin, missä häntä uhkaa kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Ihmettelen, mistä ihmeestä kumpuaa tämä suuri into olla auttamatta hädässä olevia ihmisiä. Siitä samasta välinpitämättömyydestäkö, joka aiheuttaa sen, että kadulla makaavaa ei mennä auttamaan? Tai että kolaripaikan ohi ajetaan pysähtymättä tarkistamaan, tarvitaanko apua?

Tilaa Maailman Kuvalehti