Näkökulmat

Lieksan palautettu maine

Husein Muhammed pohtii kolumnissaan Lieksan maahanmuuttokeskustelua.

Pieni ja syrjäinen Lieksa on ollut viime aikoina paljon esillä valtamediassa. Se on saanut saman maineen, joka sen naapurilla Joensuulla oli 1990-luvulla: rasistinen itäsuomalainen kaupunki, jossa maahanmuuttajiin kohdistuu avointa väkivaltaa. Onneksi tämä on koko maan mittakaavassa harvinaista.

12 500 asukkaan Lieksassa asuu kaupungin arvion mukaan 350–400 maahanmuuttajaa. Tässä kolmen prosentin joukossa on puolalaisia työntekijöitä, venäläisiä puolisoita, somali- ja kurdipakolaisia.

Varsinainen ”ryntäys”, 220 uutta maahanmuuttajaa, on tullut viimeisen parin vuoden aikana.

Tilanne kärjistyi viime vuoden loppupuolella, kun yksi somalipakolainen puukotettiin. Valtakunnan media janosi kadunmiesten mielipidettä maahanmuuttajista. Kansankäräjien näkemys kuului: maahanmuuttajat saavat kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin etuudet, kun taas kantalieksalaiset on unohdettu.

Tuskin millään politiikan ja juridiikan alueella kuilu todellisuuden ja mielikuvien välillä on yhtä suuri kuin maahanmuutossa. Viranomaiset eivät käytännössä oikaise ihmisten vääriä mielikuvia siitä, millä perustein Suomesta saa oleskeluluvan ja mahdollisia etuuksia.

Toisaalta Suomi saa toistuvasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta ja YK:n ihmisoikeuskomitealta moitteita jopa kidutettujen pakolaisten käännyttämisestä.

Muista kuin ikävistä tapahtumista ei tahdota tehdä uutisia. Siksi Lieksassa on kirjoitettu valtavasti ristiriidoista. Valtamedian pimennossa Lieksassa ollaan kuitenkin nyt tekemässä sitä, mitä monissa suomalaisissa kunnissa on aina vain meinattu: kunnassa on käynnissä aito ja monipuolinen keskustelu syrjäytymisestä, sopeutumisesta ja siitä, miten kunta voisi pärjätä tulevaisuudessa.

Helmikuun puolivälissä Lieksassa järjestettiin jo kolmas avoin keskustelutilaisuus maahanmuutosta otsikolla ”Kulttuurit kohtaavat vai kolahtavat?” Minulla oli kunnia alustaa paneelissa, jossa ei suinkaan ollut monikulttuurisuuden ja maahanmuuton tosiuskovaisia. Ainoa poliitikon ominaisuudessa osallistunut panelisti oli perussuomalainen kansanedustaja – paikallisen somaliaktiivin kutsumana. Muut keskustelijat edustivat laajaa kirjoa yrittäjistä koulutusjohtajiin ja jopa turkkilaissyntyiseen – lieksalaistuneeseen – koskenlaskijaan. Yleisöltä tuli tasapuolisesti sekä maahanmuuttomyönteisiä että -kielteisiä kommentteja.

Muualla Suomessa tuntuu olevan mahdotonta saada maahanmuuttomyönteisiä ja -kielteisiä keskustelemaan yhdessä. Maahanmuuttomyönteiset pelkäävät kutsua -kielteisiä, koska nämä pääsisivät ”levittämään rasismia”, maahanmuuttokielteiset taas epäröivät osallistua, koska pelkäävät ”aivopesua”.

Molemmat osapuolet ovat kuitenkin monista asioista enemmän samaa mieltä kuin moni edes haluaisi uskoa.

Tilaa Maailman Kuvalehti