Näkökulmat

Toivoa antavat siivet

Shirlene Green Newball pohtii kolumnissaan Nicaraguan naisiin kohdistuvan väkivallan tuomitsevaa lakia.

En ole taatusti ainoa nicaragualainen nainen, joka kasvoi siinä uskossa, että naisiin kohdistuva väkivalta on ihan normaalia. Että siihen pitää vain tottua. Olin 17-vuotias, kun minua lyötiin ensimmäistä kertaa. Hakkaaja oli poikaystäväni. Kerran hän mukiloi minua julkisella paikalla, eikä kukaan silminnäkijöistä tehnyt mitään.

Ajan myötä opin, että väkivalta on väärin, eikä siihen pidä tottua. Kenenkään naisen ei pidä sietää sitä.

Minulla on naapuri, joka on elämänkumppaninsa fyysisen ja psyykkisen väkivallan uhri. Usein kuulen heiltä huutoa, iskujen ääniä, häpäisyä.

Pari vuotta sitten soitin poliisille ilmoittaakseni väkivallasta, mutta puheluani ei otettu vastaan, koska asiani oli niin mitätön. Äitinikin oli kehottanut minua olemaan sekaantumatta soppaan, joka oli pariskunnan oma asia.

Tämän vuoden huhtikuussa Naiset väkivaltaa vastaan -verkosto julkisti tuoreen raportin naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen luvut paljastavat, että perhe- ja parisuhdeväkivalta on Nicaraguassa yhtä yleistä kuin kuusi vuotta sitten.

Samainen raportti osoittaa, että nais-, lapsi- ja nuorisoasiainvaltuusto sai kolmen kuukauden aikana 5 816 rikosilmoitusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Kansalaisjärjestö nimeltä Católicas – oikeus päättää – on laskenut, että vuonna 2011 Nicaraguassa murhattiin 56 naista ja viisi tyttöä. Pelkästään vuoden 2012 ensimmäisenä kolmena kuukautena tapettiin tai murhattiin 32 naista.

Kesäkuussa Nicaraguassa astui voimaan laki 779, joka tuomitsee naisiin kohdistuvan väkivallan entistä kokonaisvaltaisemmin. Yksi merkittävimmistä uudistuksista on naismurhaa koskeva lainkohta. Jos murhaaja on ollut valta-asemassa suhteessa uhriinsa, se vaikuttaa tuomioon. Julkisella paikalla tehdystä murhasta vankeusrangaistus on 15–20 vuotta, kodin seinien sisäpuolella tehdystä 20–25 vuotta.

Naapurini tapauksessa uusi laki on suosiollinen. Jos tämä laki 779 olisi ollut pari vuotta sitten voimassa, olisin voinut vedota siihen, kun yritin tehdä rikosilmoitusta. Nyt jokainen nicaragualainen, joka tietää naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, voi tehdä rikosilmoituksen lain nojalla.

Laki 779 on merkittävä edistysaskel nicaragualaisten elämässä. Se ei kuitenkaan saa merkitä julkisen keskustelun loppumista. Nyt tarvitaan vielä resursseja, jotka takaavat sen, että lakia voidaan käytännössä toteuttaa. Naisjärjestöt ja naisten ihmisoikeuksien parissa toimivat kansalaisjärjestöt tarvitsevat resursseja ja synergiaa työskennellä yhteisen päämäärän eteen.

Kaikkein tärkeintä on, että me nicaragualaiset naiset, jotka kohtaamme väkivaltaa, voimme nähdä uuden lain toivoa antavina siipinä kohti vapautta. On tärkeää, että saamme tuntea olevamme turvassa kun puhumme. Jotta emme päädy niihin tilastoihin, joissa listataan naisten murhia.

Tilaa Maailman Kuvalehti