Ilmastoneuvottelut junnaavat

Kansainväliset ilmastoneuvottelut etenevät tuskallisen hitaasti. Järjestöt korostavat kotimaisten toimien tärkeyttä.

Teksti: Sanna Autere

LyhyetYmpäristöIlmastonmuutos

Jälleen yksi YK:n ilmastokokous päättyi laihoin tuloksin Qatarin pääkaupungissa Dohassa. Joulukuisessa kokouksessa ei sovittu merkittäviä päästövähennystavoitteita. Myöskään konkreettista suunnitelmaa kehitysmaiden ilmastotoimiin tarkoitetun rahoituksen kasvattamisesta ei tehty.

Samaan aikaan lukuisat tutkimukset varoittavat, että ilmastonmuutos uhkaa karata käsistä, mikäli maailman ilmastopäästöjä ei saada käännettyä laskuun lähivuosina. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo monissa kehitysmaissa, ja äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät entisestään.

Dohassa sovittiin työsuunnitelmasta, joka tähtää uuden, kaikkia maita sitovan ilmastosopimuksen solmimiseen vuonna 2015. EU ja kourallinen muita teollisuusmaita sopi päästövähennyksistä Kioton sopimuksen jatkokaudelle vuoteen 2020.

”Ilmastonmuutoksen todellisuuden ja tieteen vaatimusten näkökulmasta tulokset ovat täysin riittämättömiä. Päästöjä on vähennettävä enemmän ja nopeammin, jotta ilmaston lämpeneminen on rajoitettavissa alle kahteen asteeseen”, myönsi ympäristöministeri Ville Niinistö tiedotustilaisuudessa Dohan neuvottelujen jälkeen.

Odottelun aika on ohi

Jatkuva pettyminen ilmastoneuvottelujen lopputulokseen uhkaa koko järjestelmän uskottavuutta, toteaa Ulkopoliittisen instituutin ilmastopolitiikan tutkija Antto Vihma.

”On oikeus olla pettynyt, mutta kannattaa miettiä mihin. Odotukset tulisi suhteuttaa siihen, mistä kansainvälisellä tasolla oikeasti voidaan sopia, ja mitä pitää päättää kansallisesti”, hän sanoo.

Ilmaston kannalta merkittäviä päästövähennyksiä ei synny, el­leivät suuret päästöjä aiheuttavat maat kuten Yhdysvallat ja Kiina ole valmiita asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita.

”Neuvottelut eivät etene, jos lyhytnäköinen oman edun tavoittelu ajaa aina yhteisen edun edelle”, sanoo ilmastoneuvotteluja seurannut kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi Kepasta.

”Köyhien kehitysmaiden ja pienten saarivaltioiden hätä on todellinen: monet alueet ovat muuttumassa elinkelvottomiksi tai ne uhkaavat peittyä nousevan merenpinnan alle ”, Hietaniemi muistuttaa.

Uuden maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen neuvotteluista odotetaan vaikeita. Yksimielisyyden vaatimus hidastaa etenemistä: yksittäinen vastarannan kiiski voi jarruttaa päätöksiä.

”Konsensusvaatimuksesta tulisi pyrkiä eroon ilmastoneuvotteluissa. Äänestäminen tekisi yksittäisten maiden valinnat näkyviksi”, sanoo Vihma.

Kansalaisjärjestöjen mukaan rikkaiden maiden on hoidettava kotiläksynsä.

”Esimerkiksi Suomen tulee kirjata valmisteilla olevaan ilmastolakiin riittävä päästövähennystavoite ja kattaa ilmastorahoitus­velvollisuutensa muualta kuin köyhyyden vähentämiseen tar­koi­tetuista kehitysyhteistyövaroista. Vasta sitten voimme uskottavasti väittää pyrkivämme ilmastokriisin ratkaisemiseen”, Hietaniemi sanoo.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!