Mays Hajjajn mielestä sirkuskoulu on kulttuurisen vastarinnan muoto.
Kuva: Mathilde Becker Aarseth

Voltti miehitykselle

Länsirannalla kulkurajoitukset, pidätykset ja tarkastukset kiristyivät Gazan sodan myötä entisestään. Palestiinalainen sirkuskoulu opettaa heittämään kuperkeikan, kun miehitys ahdistaa.

Teksti: Lea PakkanenKuva: Mathilde Becker Aarseth

PitkätKulttuuriTaidePalestiina

”Voltteja harjoitellessa palestiinalaisia lapsia ei pitele mikään", Mays Hajjaj, 25, naurahtaa päätään pudistaen. ”Naamalleen mäiskähtäessään he nousevat ja koettavat uudelleen ja uudelleen. Kun heille antaa tilaisuuden heittäytyä, he menevät loppuun asti.”

Hajjajn kiharaisen hiuspehkon takaa pilkistää värikkäitä jongleerauskeiloja. Toisella puolella huonetta illan esitystä odottaa rekvisiittapyörätuoli.

Ramallahin liepeillä Bir Zeitissä sijaitseva Palestiinalainen sirkuskoulu on tarjonnut tilaisuuksia heittäytymiseen vuodesta 2006. Ramallahin lisäksi koulun seitsemän opettajaa kiertävät antamassa sirkustunteja Betlehemissä, Jeninin ja Hebronin kaupungeissa sekä useilla pakolaisleireillä ympäri Länsirantaa.

Akrobatiaa, tulitaidetta, jongleeraamista ja nuorallakävelyä opiskelee yli kaksisataa sirkuslaista, kymmenvuotiaista aikuisiin saakka. Kesäisin koulu järjestää sirkusleirin, jonka päätteeksi tehdään kiertue Länsirannalla.

Sirkusta arjesta

”Ammattitaitoisten sirkustaiteilijoiden kouluttamisen lisäksi haluamme auttaa nuoria päästämään paineita, joita miehityksen alla eläminen aiheuttaa”, koulun ohjaajana ja taiteellisena vastaavana toimiva Hajjaj kertoo.

”Kun aloitimme Hebronissa, lapset olivat aggressiivisia ja väkivaltaisia. Heidän elämänsä koostui vain kodista ja koulusta. Hebronissa ulkona leikkiminen ei ole mahdollista, sotilaat ja siirtokuntalaiset pelottavat. Väkivalta oli ainoa tapa päästää energia ulos”, Hajjaj muistelee. ”Sirkuksen saavuttua kaupunkiin vanhemmat kiittivät meitä lapsissaan tapahtuneesta muutoksesta.”

Miehitys näkyy myös sirkuksen ohjelmistossa. Viiden vuoden ajan sen pääteos oli Sirkus muurin takana. Se käsitteli Länsirantaa ympäröivän muurin vaikutusta.

Onko palestiinalaisen taiteen oltava aina poliittista?

Hajjajn mukaan miehityksen käsitteleminen työssä on väistämätöntä.

”Kun menen antamaan sirkustunteja, odotan tarkistuspisteillä viisikin tuntia. Kerran ajoimme tunneille siirtokuntalaisten luoteja väistellen. Kesäleirin kiertueen aikana sotilaat pysäyttelevät ja pilkkaavat meitä. Joskus he pahoinpitelevät oppilaita tai käskevät heitä riisuutumaan. Miehitys on läsnä kaikessa. On velvollisuutemme kertoa tilanteesta, jonka keskellä elämme.”

Sota toi huolen

Marraskuisen Gazan sodan aikaan Israelin kontrolli Länsirannalla tiukkeni entisestään. Tarkistuspisteiden odotusajat pitenivät ja satunnaiset pysäytykset ja pidätykset lisääntyivät. Sota ja sen seuraukset Länsirannalla toivat sirkuskouluun huolen, eikä vähiten siksi, että tarkimman syynin kohteena olivat myös koulun oppilaiden enemmistöä edustavat nuoret palestiinalaismiehet.

”Olimme huolissamme oppilaidemme liikkeistä, sillä he kulkevat tunneille tarkistuspisteiden kautta”, Hajjaj kertoo. ”Luojan kiitos, kenellekään ei tapahtunut mitään. Tuntien alusta meni kuitenkin aina puoli tuntia politiikan ruotimiseen.”

Sen sijaan ulkomaankiertuetta varten valmistautunut esitysryhmä inspiroitui Gazan tilanteesta.

”He imivät itseensä kaiken välittääkseen tilanteemme maailmalle.”

Parhaillaan koulun eliittiryhmä kiertää Kol Saber -nimisellä teoksella Belgiassa. Vapaasti käännettynä teoksen nimi tarkoittaa kärsivällisyysharjoituksia.

Muutakin kuin miehitys

Joulukuun kolmantena päivänä Gazan sotaan on jo saatu tulitauko ja Palestiinan sirkuskoulun nuoret ovat kokoontuneet Ramallahin keskustaan esiintymään Kansainvälisen vammaisten päivän kunniaksi.

Lavan takana verryttelevä Omar, 18, on innoissaan: ”Rakastan sirkusta. Se on tapani välittää viestini maailmaan. Haluan sanoa palestiinalaisille: älkää antako miehityksen estää itseänne! Tietysti meitä pidätetään ja estetään tekemästä asioi­ta, mutta toivoa on silti.”

Notkea nuori mies tekee sirkuksessa käsilläseisontaa ja ilma­temppuja.

Miehityksen arki on Omarille tuttu. ”Kouluni on Abu-Disin kylässä, jossa on paljon ongelmia israelilaisarmeijan kanssa. Sotilaat pysäyttelevät ihmisiä tiellä ja saattavat yhden kivenheiton vuoksi sulkea kokonaisen kadun, alkaa ampua ja pidättää lapsia. Tilanne on kauhea.”

Jerusalemin lähellä sijaitsevassa Abu Disissä Israelin pystyttämä muuri erottaa kylän maistaan ja vaikeuttaa kulkua.

Vieressä venyttelevä yksipyöräammattilainen Mohammed, 20, on hiljaisempi. Hänen kotinsa on Hebronin vanhassa kaupungissa.

”Ongelmia on jatkuvasti”, Mohammed toteaa. ”Sotilaat ovat siirtokuntalaisia pahempia, pidättävät lapsia ja nuoria.”

Gazan sodan aikana ja sen jälkeen Hebron on ollut yksi mellakoiden ja yhteenottojen polttopisteistä. Palestiinalaisten kivenmurikat ja sotilaiden kumiluodit ja kyynelkaasukranaatit ovat lennelleet. Sotilaiden luoteihin on kuollut kolme palestiinalaista. Kymmeniä on loukkaantunut.

Kuusi vuotta sirkustoiminnassa mukana ollut Mohammed valmentaa nyt uusia sirkuksesta innostuneita lapsia, mutta on arviossaan varovainen. ”Hebron on rankka paikka. Sirkus auttaa, ainakin vähän.”

Omarin energiaa ei sen sijaan pidättele mikään. Nuori mies nostaa henkseleitään, pyyhkäisee hiuksiaan ja suuntaa lavalle. ”Tänään esiinnyn kaikella ilolla näyttääkseni yleisölle, että maailmassa on muutakin kuin miehitys.”

Kun sirkusnuoret seisovat estradilla rivissä, heidän yhteishenkensä on käsinkosketeltava. Pienemmät pojat katselevat ihaillen lavan reunalta. Tässä hetkessä he näkevät vain ilmassa kieppuvat voltit, tulihyrrät ja ketterästi käsilleen kohoavat akrobaatit.

Kaksi viikkoa haastattelujen jälkeen koulun 17-vuotias opiskelija, niin ikään hebronilainen Mohammed kuolee israelilaissotilaan luoteihin syntymäpäivänään kotikaupungissaan. Jälleen uusi syy moneen volttiin.