Artikkelikuva
Amnesty Internationalin Sergei Nikitinin mukaan kansalaisjärjestöjen asema on hankaloitunut Venäjällä vuodesta 2006

Ihan homona Moskovassa

Homoja koskeva lainsäädäntö on tiukentunut Venäjällä viime vuosina. Harvalukuiset aktivistit yrittävät parantaa seksuaalivähemmistöjen asemaa, mutta kohtaavat vastustusta jopa oman yhteisönsä sisällä.

P arikymppiset moskovalaiset Olga K. ja Katja T. eivät käsittele omiaan silkkihansikkain.

”Ei pitäisi yleistää, mutta joskus tuntuu, että Venäjällä homot ovat omaksuneet naisilta näiden parhaita puolia: he pitävät huolta itsestään ja ovat helliä. Lesbot taas ovat ottaneet miehiltä miehisiä piirteitä: ovat likaisia ja juovat olutta.”

Paikallinen homoaktivisti Igor Jasin huomauttaa, että Venäjällä lesbo voi olla homokammoinen ja homo seksisti. Muutenkaan kaikki ei ole naapurissa sitä, miltä näyttää: asuinpaikka, ammattiasema ja tulotaso vaikuttavat vahvasti homoseksuaalien arkeen.

Jasin näkee kiristyneessä tilanteessa hyvääkin. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksista keskustellaan mediassa ja seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat alkaneet järjestäytyä.

Kaksikymmentä vuotta vapautta

Homous poistettiin Venäjän rikoslaista vuonna 1993, tautiluokituksesta vuonna 1999. Tänä kesänä hyväksyttiin laki, joka kieltää ”alaikäisiin kohdistuvan homopropagandan”. Yksityishenkilöt tai organisaatiot voivat saada lainvastaisesta toiminnasta sakkoa. Ulkomaiden kansalaiset voidaan karkottaa maasta.

”Lain muotoilu on tarkoituksellisen väljä, ja tilannetta pahentaa riippumattoman oikeuslaitoksen puuttuminen”, sanoo Amnesty Internationalin Venäjän toimintoja johtava Sergei Nikitin.

Nikitinin mukaan propagandana voidaan pitää jopa sitä, että opettaja tai tiedotusväline kertoo homoudesta positiiviseen sävyyn. Joidenkin lehtien kanteen ja esimerkiksi Amnestyn internetsivuille onkin jouduttu lisäämään K18-merkintä.

Aktivisti Jasin kytkee kiristyneen asenneilmaston konservatismin ja nationalismin nousuun.

”Vallanpitäjät tarvitsevat sisäistä vihollista. Maahanmuuttajat eivät käy, sillä Venäjällä ei voi enää olla avoimesti rasisti – homokammoinen sen sijaan kyllä”, toteaa Jasin.

Myös Amnestyn Nikitin liittää homopropagandalain perinteisiin arvoihin ja uskonnollisuuteen. ”Sanotaan, että jos kaikki ’rupeavat homoiksi’, maa kuolee.”

Nikitin huomauttaa, että kansalaisjärjestöt ovat joutuneet yhä ahtaammalle vuodesta 2006 lähtien, jolloin järjestöt pakotettiin rekisteröitymään. Sittemmin kansalaisjärjestöjä koskevia lakeja on edelleen kiristetty. Raduñnaja assotsiatsia (’Sateenkaariliitto’) ja Marñ ravenstva (’Tasavertaisuuden marssi’), joissa Jasin toimii, eivät edes yritä rekisteröityä virallisesti.

Moskovaan, Moskovaan!

Homoaktivisti Igor Jasinin mielestä ”homopropagandalaki on tuonut homoseksuaalien tilanteeseen myös parannusta.

Nikitin ja Jasin korostavat, että homoseksuaalien elämä Venäjän periferiassa eroaa huomattavasti elämästä pääkaupungissa. Yli kymmenen miljoonan asukkaan Moskova houkuttelee erilaisia ihmisiä. Siellä seksuaalivähemmistöjen edustajilla on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja löytää kaltaistaan seuraa.

Amnestyn Nikitin huomauttaa, että myös provinssien välillä on esimerkiksi alueen uskonnosta ja väestön etnisestä taustasta johtuvia eroja.

24-vuotias Olga K. ja 23-vuotias Katja T. ovat muuttaneet Moskovaan paremman elämän toivossa, Olga toisesta isosta venäläisestä kaupungista, Katja pikkukaupungista Moskovan läheltä. Sosiaalipsykologiaa opiskellut Olga työskentelee baristana ja kasvatustiedettä opiskellut Katja mainostoimistossa.

”Kyllä Moskovassakin välillä katsotaan kieroon, mutta pikkukaupungissa elämä on vielä vaikeampaa. Pikkukaupungissa ihmiset voivat olla aika villejä”, Olga sanoo.

Päivisin Olga ja Katjakin pitävät matalaa profiilia. Tietyillä aloilla on avoimempaa, huomauttaa Katja: ”Mainosalalla on paljon HLBT-ihmisiä. Ei siellä tarvitse tulla ulos kaapista.” Kahvilan ulkopuolella hän hiljentää ääntään viitatessaan homoihin.

Lyhenteellä HLBT viitataan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

Vanhemmilleen kumpikaan tytöistä ei ole kertonut suuntautumisestaan. ”Rakastan vanhempiani, mutta pelkään, etteivät he ymmärtäisi. He ovat neuvostoajan ihmisiä. Venäjällä lapset pelkäävät vanhempiaan”, Katja sanoo.

Sisaruksilleen tytöt ovat kuitenkin tulleet ulos kaapista ongelmitta. Katjan sisko epäilee heidän vanhempiensa jo tietävän tyttärensä lesboudesta.

Aktivisti Jasin huomauttaa, että joskus ystävät ja sukulaiset tukevat ihmisiä enemmän kuin nämä odottavat. ”Seksuaalivähemmistöjen edustajat pelkäävät välillä ehkä liikaakin, vaikka on peloille tietysti perusteensa”, hän sanoo.

Sisäiset erot

Katja T:n mielestä miesten on helpompi olla avoimesti homoja kuin naisten lesboja: ”Homot eivät häpeile itseään, vaan tuovat maneerejaan rohkeasti esiin. Naisten elämä on sulkeutuneempaa, he elävät kaksoiselämää.”

Jasinin mielestä homokammo kohdistuu enemmän miehiin. Vaikka asenteet kumpuavat patriarkaatista, suhtaudutaan lesboihin pehmeämmin. Naisilla ei silti ole helpompaa, sillä heitä alistetaan sekä naisina että lesboina, arvioi Jasin.

Edes HLBT-yhteisön sisällä keskinäistä ymmärrystä ei aina löydy, sillä homot ja lesbot elävät erillään. Aktivistit tekevät töitä tuodakseen homoja ja lesboja lähemmäs toisiaan ja taistelevat esimerkiksi homojen seksistisiä ennakkoluuloja vastaan, kertoo Jasin.

Aktivistien vaikea tehtävä

Olga ja Katja eivät ole HLBT-aktivisteja, mutta arvostavat näiden toimintaa. ”Mikään ei muutu, jos kukaan ei tee mitään.”

Uuden lain myötä heitä arveluttaa esimerkiksi tänä vuonna perustetun maan ensimmäisen lesbolehti Agensin kohtalo.

Jasin kuitenkin kertoo, että jopa osa seksuaalivähemmistöjen edustajista pitää aktivismia pahana. ”Heidän mielestään on parempi elää rauhassa niin, ettei kukaan kiinnitä heihin huomiota. Varsinkin huonoina aikoina ihmiset kääntyvät sisäänpäin ja huolehtivat vain itsestään.”

Samalla Jasin huomauttaa, että suurimmalle osalle venäläisistä on aivan sama, mitä muut tekevät.

Vaikka Olga ja Katja ovat tyytyväisiä Moskovassa, ei maastamuutto ole poissuljettu vaihtoehto. ”Jos haluaisin naimisiin, se ei olisi mahdollista täällä. Sitten olisi pakko lähteä.” Myös lasten hankkiminen Venäjällä tuntuu heistä mahdottomalta.

Aktivistina Jasin näkee kiristyneessä nykytilanteessa myös hyvää: se on tarjonnut mahdollisuuden puhua homojen oikeuksista avoimemmin. Samalla media on oppinut käsittelemään aihetta.

”Oppositiolehtien toimittajat eivät enää kehtaa kirjoittaa homofobiseen sävyyn, ja virallinenkin media yrittää puhua homoseksuaaleista neutraalimmin kuin ennen”. Myös muut aktivistit ja tavalliset ihmiset ovat Jasinin mukaan osoittaneet solidaarisuutta seksuaalivähemmistöille.

Lisäksi seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat alkaneet järjestäytyä aikaisempaa enemmän, sillä he ovat tajunneet, että heidän täytyy itse tehdä jotain. Kaikki eivät voi lähteä pois maasta.

”Vielä 1980-luvun lopulla Margaret Thatcherin Englannissakin säädettiin homopropagandan kieltävä laki. Ei Venäjä ole sen homofobisempi yhteiskunta kuin muut Euroopan maat omana aikanaan”, Jasin napauttaa.

Olga K:n ja Katja T:n sukunimet on jätetty jutusta pois turvallisuussyistä.

Homojen asema Venäjällä on vapaampi kuin lesbojen, uskovat moskovalaiset Katja T. ja Olga K.

 

 

Tilaa Maailman Kuvalehti