Näkökulmat

Älyä suomalaiseen keskusteluun

Umayya Abu-Hanna pohtii kolumnissaan miksi juuri islamia pitää "tuoda nykyaikaan?"

Heidi Hautala laittoi Facebook-seinälleen valokuvan itsestään muutaman huivipäisen musliminaisen seurassa. Kuvatekstissä luki ”Paluumatkalla Ajankohtaisen kakkosen islam-illasta. Mahtavia musliminaisia, jotka tuovat islamia nykyaikaan…”

Heidiä ihailen, enkä vähiten siksi, että hän on avomielinen, älykäs ja rohkea. Silti kommentista näkyy, että Suomessa ollaan islaminuskon suhteen pahasti pihalla. Tarkennan: Suomessa älykkäät ja hyvää tahtovat ihmiset ajattelevat islamin suhteen essentiaalisesti.

Essentialistinen ajattelu on sitä, että oletetaan asioilla olevan jonkinlainen sisäänrakennettu ja muuttumaton olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat. Esimerkiksi oletetaan, että kulttuurit ja uskonnot ovat muuttumattomia ja että niiden olemus ja arvot ovat sisäänrakennettuja. ”Tuovat islamin nykyaikaan” -lauseen takana on olettamus, että islam on uskonto, joka kuuluu menneeseen aikaan.

Vaikka kristinusko syntyi noin 600 vuotta ennen islamia, oletamme, että kristinusko ja sen arvot ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan. Tämän lisäksi tiedämme, että kristinuskolla on erilaisia muotoja eri maissa. Tiedämme myös, että kristinuskon muoto ja arvot muuttuvat, kun siihen liitetään erilaisia ideologioita: Paavi merkitsee joillekin kristinuskon edustajaa maan päällä. Vaikka paavi vastustaa aborttia ja seksuaalivähemmistöjen avioliittoja, kukaan ei oleta, etteikö toisen kirkkokunnan naispappi voisi vihkiä homoparia. Tiedämme myös, että kristinusko yhdistettynä maalliseen demokratiaan ei aina tuota loogista lopputulosta. Esimerkiksi suomalaiset, jotka kokevat maansa olevan yksi maailman maallisimmista yhteiskunnista, eivät tahtoneet erottaa kirkkoa valtiosta edes vuonna 2013.

Essentialistisen logiikan mukaan 1600-luvun, 1950-luvun ja nyky-Suomen kulttuuri ja arvot ovat ytimeltään samat. Tällöin esimerkiksi historialliset, taloudelliset ja poliittiset muutokset ovat yhtä tyhjän kanssa.  Ajan, paikan ja ideologian lisäksi jokainen yksilö muokkaa uskonnosta oman versionsa.

Mutta miksi sitten islamista kerrotaan ”totuutta”? Miksi sen kohdalla ajan, paikan, ideologian ja yksilöanalyysien puuttuminen nähdään suomalaisessa mediassa älykkäänä ja rohkeana asioiden käsittelynä? Muuttumattomat kulttuurit on helppo laittaa paremmuusjärjestykseen, ja juuri tästä on ollut kyse viime aikoina, kun olemme toivoneet, että muslimit osaisivat tulla ”tähän päivään”.

Arabimaiden väestö on enimmäkseen – muttei kokonaan – muslimeja. Arabikeväässä nuoret naiset ja miehet ovat tietoisesti altistaneet itsensä kidutukselle ja kuolemalle kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen, vapauden puolesta. Mutta Suomessa älymystöllä on pakkomielle keskustella musliminaisten – huivista. Huivista on tullut vapaamielisyyden fetissi.

Palataan ”tähän aikaan”. Jos kerran uskonnoissa on sisäänrakennetut arvot, mikä on naisten asema islamissa, kun 600-luvulla nelikymppinen liikenainen kosi 25-vuotiasta työntekijäänsä, josta tuli myöhemmin profeetta Muhammad. Vastaus on, että uskonnot ja kulttuurit muuttuvat myös saman kulttuurin- ja uskontopiirin sisällä. Median ja älymystön olisi korkea aika luopua essentialistisesta asenteesta islamin suhteen, ei islamin vaan Suomen älyllisen tason suojaamiseksi.

Tilaa Maailman Kuvalehti