Artikkelikuva
Ilham Mohammed on somalipakolainen. Hän tuli yksin Tanskaan 12 vuotta sitten

Lähiön kasvojenkohotus

Tanskassa aiotaan laittaa 7000 asukkaan lähiö uuteen uskoon Helsingin musiikkitalon hinnalla. Mutta voiko pahamaineisen lähiön kasvojenkohotus mennä niin kuin Strömsössä?

Legoista ja onnellisista ihmisistä tunnetun Tanskan köyhin lähiö on Gellerup. Se on harmaa betonigetto läntisessä Aarhusissa. Satelliittiantennien armeija vartioi hiljaisia, autottomia katuja, joilla hunnutetut naiset kantavat kauppakasseja.

Yksikään kulkija ei näytä etniseltä tanskalaiselta. Noin 80 prosentilla Gellerupin 7 200 asukkaasta on juuret Euroopan ulkopuolella. Työttömiä aikuisista on puolet. Lähes viidennes gellerupilaisista elää köyhyysrajan alapuolella.

Kolme vuotta sitten Aarhusin kaupunki kyllästyi rikollisuuteen ja työttömyyteen, joita ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole kyetty kitkemään. Koko alue päätettiin panna kerralla uusiksi.

”Viimeisen 30 vuoden aikana meillä on ollut erillinen sosiaalityön yksikkö pelkästään Gellerupissa. Skeptikko voisi sanoa, että kaupunki on tuhlannut hyvin paljon rahaa, mutta ei ole varsinaisesti onnistunut. Sosiaalinen työ on kyllä auttanut ja se on tärkeää jatkossakin, mutta yksin se ei ole muuttanut ongelmia”, sanoo Aarhusin kaupungin konsultti Trine Jansen.

Nyt muutamaa korkeaa seinää peittävät julisteet, joissa moderni arkkitehtuuri huokuu ylellisyyttä auringonlaskussa vilkkaan autotien yllä. Toisissa julisteissa onnellisen näköiset ihmiset kävelevät kesäisen vehreällä puistoalueella.

Tältä Gellerupin toivotaan näyttävän vuonna 2030: alueella on raitiovaunulinja, uusia kauppoja ja ravintoloita. Kolme kerrostaloa on purettu uusien teiden ja energiatehokkaiden rakennusten tieltä. Korkeakoulu houkuttelee nuoria, aikuisille on tarjolla työpaikkoja.

Nyt rakennuksista yli 90 prosenttia on kaupungin vuokrataloja. Tulevaisuudessa osuus halutaan laskea 30 prosenttiin. Poliitikkojen suunnitelmista ei puutu kunnianhimoa. Jansen uskoo, että fyysisiin rakenteisiin pureutuminen voi muuttaa asuinalueen sosiaalisen ilmapiirin.

”Gellerupista tulee muutosten myötä enemmän normaalin kaupunginosan tapainen.

Aiomme luoda työpaikkoja ihmisille, jotka asuvat alueella ja se voi auttaa laskemaan rikollisuustilastoja.”

Yksityiskohdat unohtuivat

Mikä Gellerupin kaltaisissa lähiöissä oikein lisää rikollisuutta? Yksi syy löytyy arkkitehtuurista.

60-luvun lopulla Tanskassa ja Ruotsissa rakennettiin suuria lähiöitä, sillä asuntoja tarvittiin nopeasti. Loppua kohden rakennushankkeissa kiinnitettiin yhä vähemmän huomiota arkkitehtuuriin. Asuntoja haluttiin saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti. 

”Ongelmana sen ajan arkkitehtuurissa ovat umpikujaan päättyvät kadut ja suuret talot, joissa on mahdotonta tuntea kaikkia naapureitaan. Tällaiset rakenteet antavat rikollisuudelle jalansijaa”, kertoo Kööpenhaminan kuninkaallisen arkkitehtikoulun professori Bo Grönlund. Hänen tutkimusalaansa ovat arkkitehtuurin, turvallisuuden ja rikosten torjunnan väliset suhteet.

Grönlund tuntee hyvin Gellerupin ja muiden samankaltaisten lähiöiden historian. Osaa niistä on korjailtu ja paikkailtu julkisin varoin jo kolme, neljä kertaa.

”On vaikeaa muuttaa alueita, joiden arkkitehtuuri on jo alkujaan niin huonoa”, Grönlund toteaa.

Suomessa vastaavaa ongelmaa ei Grönlundin mukaan ole. Vaikka Suomen 60–70-lukujen lähiöt alkavat olla peruskorjauksen tarpeessa, meillä lähiöt ovat pysyneet paremmin sosiaalisessa tasapainossa kuin naapurimaissa. Siinä missä Tanskassa ja Ruotsissa tietyissä lähiössä on paljon halpoja kaupungin vuokra-asuntoja, Suomessa niissä on alusta asti asuttu sekä omistusasunnoissa että vuokralla.

”Olemme pohtineet samaa Tanskassa, mutta on hankalaa saada ihmisiä ostamaan asuntoa betonilähiöistä”, Grönlund sanoo.

Gellerupin imagon kiillotus on Skandinavian suurin lähiön kohennushanke. Tanskaksi sitä kutsutaan helhedsplaniksi, kokonaissuunnitelmaksi. Rahoitus tulee Aarhusin kaupungilta, eri ministeriöiltä ja alueella kiinteistöjä omistavalta yhtiöltä.

Alun hinta-arvio on 150 miljoonaa euroa. Lisäksi aiotaan myydä asuntoja ja maata. Kaiken tämän tavoitteena on saada tavallisia tanskalaisia muuttamaan alueelle, jolle he nyt nyrpistävät nenäänsä. Tehtävä on vaikea.

Muutaman vuoden päästä myös osa kunnan työntekijöiden työpaikoista on tarkoitus siirtää Gellerupiin. Muutos pelottaa työntekijöitä. Alueelle jo siirtyneet työntekijät ovat valittaneet uuden työpaikan turvattomuudesta ja muun muassa keskellä päivää tehdyistä automurroista.

Kaupungin konsultti Jansenin mukaan on ymmärrettävää olla peloissaan, jos aluetta ei tunne.

”Gellerup on kuin eristetty saari. Siellä voi elää koko ikänsä poistumatta alueelta, tehdä ostoksensa alueen ostoskeskuksissa. Mutta toisaalta: jos ei asu Gellerupissa eikä tunne ketään, joka asuisi alueella, miksi sinne edes menisi? Ei siellä ole mitään nähtävää, ei isoa kulkuväylää”, Jansen sanoo.

Lähtölaskenta basaarille?

Mitä tästä kaikesta ajattelevat Gellerupin asukkaat? Libanonista lähtöisin oleva lihakauppias Zoro Hwaudi selailee huolettomana helhedsplanin esitettä Gellerupin laidalla sijaitsevassa Bazar Vest -kauppahallissa. Esitteessä on mainosjulisteista tuttu futuristinen auringonlaskukuva.

”Näyttää ihan Espanjalta”, Hwaudi nauraa.

Hwaudi asui perheensä kanssa Gellerupissa 20 vuotta, ennen kuin muutti toisaalle omakotitaloon.

”Ihan kuin ne aikoisivat rakentaa kokonaan uuden kaupungin. Jos sinne tulee ravintoloita, kahviloita ja supermarketteja, se tietää loppua Bazarille”, Hwaudi jatkaa.

Kauppahallissa ostoksilla oleva Mahmud ”Mimo” Mohamadi muutti Hwaudin tavoin pois Gellerupista rikollisuuden vuoksi.

”Gellerup oli hyvä paikka asua ennen kuin menin naimisiin. Mutta perhettäni en siellä kasvattaisi”, hän kertoo.

Iranin kurdi Mohamadi saapui 10-henkisen perheensä kanssa Tanskaan vuonna 1998. Hän on tyytyväinen elämäänsä Tanskassa ja työhönsä sairaalan puhtaanapidossa. Erityisen tyytyväinen hän on siihen, ettei asu Gellerupissa.

”En ikinä muuta takaisin.”

Mallia Amsterdamista

Mohamadin kaltaiset työssä käyvät perheenisät ovat juuri niitä mallikansalaisia, joita kaupunki Gellerupiin kaipaa.

Alueen imago ei muutu muutamassa vuodessa, mutta vuosikymmenissä se voi muuttua. Hollannissa näin kävi. Aarhusin kaupunki on ottanut mallia Amsterdamin lähiöstä Bijlmermeeristä. Sen tarina on kuin Gellerupin, mutta suuremmassa mittakaavassa.

Sadantuhannen asukkaan Bijlmermeer rakennettiin aikoinaan houkuttelemaan keskiluokkaisia perheitä valtaviin kerrostaloihin. Näin ei käynyt. Kaupunki keksi sijoittaa tyhjillään olleisiin asuntoihin maahanmuuttajia ja pakolaisia. Vuokrataso oli halpa. Pian työttömyys, syrjäytyminen ja rikollisuus astuivat kuvaan.

Vuonna 1992 lentokone törmäsi yhteen massiivisista kerrostaloista, ja Bijlmermeerin muutos sai alkunsa. Turma vaati 47 ihmisen hengen. Sen jälkeen kaupunki päätti purkaa myös muita taloja ja rakentaa alueelle kalliimpia asuntoja. Kahdessa vuosikymmenessä alue on vaurastunut ja rikollisuus on laskenut.

Myös Aarhusin Gellerupissa aiotaan purkaa kolme kerrostaloa. Niiden asukkaat eivät ole päätöksestä mielissään.

Yhdessä purkutuomion saaneista kerrostaloista asuu Somaliasta Tanskaan saapunut 47-vuotias yksinhuoltaja Safyio Abdi Isse kolmen lukio- ja peruskouluikäisen lapsensa kanssa. Perheelle tullaan tarjoamaan toista asuntoa, mutta Abdi Isseä huolettaa, että tulevaisuudessa vuokra on korkeampi.

”Olen sairaseläkkeellä, eikä lapsistani kukaan tienaa rahaa”, hän huokaisee.

Abdi Isse sairastaa alzheimerin tautia.

”Äiti osaa kyllä kulkea kauppahallille ja tuttuihin paikkoihin lähistöllä, mutta eksyy esimerkiksi bussissa, eikä osaa jäädä oikeassa kohdassa pois”, kertoo 19-vuotias tytär Saido.

”Gellerupin muutossuunnitelmat näyttävät kyllä kauniilta, mutta tarvitseeko taloja sentään purkaa?” kysyy 17-vuotias Yusuf-poika.

Gellerupin asukkaat saivat osallistua päätökseen asuintalojen purkamisesta. Ajatusta vastaan protestoitiin, mutta äänestykseen otti osaa vain muutama sata yli 7 000 asukkaasta.

Gellerupin asukaskonsultti Jens Høgh kertoo yllättyneensä, kuinka harvat asukkaat tulivat keskustelemaan purkamisesta.

”Ehkä ihmiset tulevat juttelemaan sitten, kun homma menee konkreettiseksi”, Høgh arvelee. ”Osa on ollut mielissään, sillä nyt heillä on mahdollisuus oikopolkuun kaupungin vuokrataloihin Gellerupin ulkopuolelle.”

Kunnianhimoinen helhedsplan ei tunnu herättävän suuria tunteita alueen asukkaissa. Heille Gellerup kelpaa sellaisenaan. Safiyo Abdi Isse saa apua painavien kauppakassien kantamiseen, kaduilla tervehditään vastaantulijoita.

Bazar Vestissä miehet ja naiset istuvat teellä rentoutumassa. Yksi heistä on Libanonista muuttanut Mahmoud.

”Oma koti kullan kallis”, Mahmoud hymyilee.

”Ihan kuin olisi Libanonissa. Tunnen naapurini ja joskus samassa talossa saattaa asua jopa samalta pakolaisleiriltä tuttuja kasvoja.”

Entäs sitten rikollisuus? Uudistusten mukana alueen arkkitehtuuri muuttuu avarampaan suuntaan. Kaduista uskotaan tulevan turvallisempia, kun ulkovalaistusta ja näkyvyyttä parannetaan. Rikollisuuden laskusta on jo merkkejä.

Alueen asukkaita maine turvattomuudesta ja vandalismista tympii

”Se imago on median antama ja sen voi media myös muuttaa. Täällä Gellerupissa apua pyytävää autetaan aina”, sanoo Yusuf Abdi Isse.

Tilaa Maailman Kuvalehti