Byrokratiaa ja ambulanssiopettajia Bangladeshissa

Autismi- ja aspergerliitto haluaa autististen ihmisarvosta itsestäänselvyyden.

Teksti: Mikael Helenius

PitkätKehitysyhteistyöJärjestötoimintaBangladesh

Autismi- ja aspergerliittoa koskeviin kysymyksiin vastaa järjestön kehitysyhteistyön ja globaalikasvatuksen koordinaattori Marja Helinä Nuutinen.

Keitä te oikein olette ja mitä te teette?

Autismi- ja aspergerliitto on vuonna 1997 perustettu järjestö, joka ajaa autismin kirjoon kuuluvien ihmisten ja näiden perheiden oikeuksia.

Toimintaamme kuuluu edunvalvonta, poliittinen lobbaaminen, autismista kertovien koulutusten ja tapahtumien pitäminen, autismiin liittyvistä asioista tiedottaminen ja kehitysyhteistyö.

Minkälaista kehitysyhteistyötä te teette?

Teemme kehitysyhteistyötä paikallisen The Society for the Welfare of Autistic Children -järjestön kanssa Bangladeshissa. Autamme autististen lasten ja nuorten koulutuksessa ja pyrimme lisäämään tietoisuutta. Autismi on maassa hyvin uusi asia, eikä siihen aina osata suhtautua oikein.

Toimimme järjestön kanssa kahdessa autistisille lapsille suunnatussa koulussa: toinen sijaitsee Dhakassa ja toinen Rangamatin heimoalueella, lähellä Burman rajaa. Dhakan koulussa opiskelee sata lasta. Järjestämme myös etäopiskelua ja koulutamme vanhempia sekä opettajia.

Mikä on paras saavutuksenne?

Saimme lobattua neurologiset häiriöt osaksi Bangladeshin vammaislakia. Lain toteutumisen valvonta on haasteellista, mutta ainakin olemme nostaneet asian esille.

Ruohonjuuritasolla olemme saaneet paljon aikaan. Meillä on kiertäviä ”ambulanssiopettajia”, jotka käyvät vaikeakulkuisissa slummeissa opettamassa lapsia heidän kotonaan.

Mitkä ovat suurimpia esteitänne?

Tolkuton byrokratia Bangladeshissa on ollut suuri este. Joudumme joka vuosi anomaan samat luvat paikalliselta kansalaisjärjestötoimistolta ja se hidastaa toimintaamme.

Koska autismi on maassa niin uusi asia, ei siitä kärsiviä aina ymmerretä. Autististen ihmisarvo ei ole itsestäänselvyys.

Autismia saatetaan pitää esimerkiksi jumalan kirouksena, tai siitä syytetään vanhempia. Äitien töissäkäynti on suosittu syy. Samalla lailla Suomessakin syytettiin aikoinaan tunnekylmiä ”jääkaappiäitejä” lapsen autismista.

Miksi minun pitäisi liittyä teidän jäseneksenne?

YK:n tavoitteiden mukaisesti on tärkeää tukea ihmisoikeuksien lisääntymistä maailmassa. Meillä kaikilla on oikeus elämään, eikä erilaisuus ole mikään rajoite. Päinvastoin: se on elämää rikastuttava tekijä.

Jos järjestönne olisi eläin, mikä se olisi?

Raakku eli jokihelmisimpukka. Raakku elää joen pohjasoraan kiinnittyneenä yli satavuotiaaksi, joten sen elämän täytyy olla melko autistista. Se myös näyttää vaatimattomalta, eikä siihen ehkä tule kiinnittäneeksi lainkaan huomiota.

Raakku saattaa kuitenkin sisältää arvokkaan helmen, se on ekosysteeminsä kannalta elintärkeä avainlaji ja toimii indikaattorina vesistön puhtaudesta.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!