Intiassa vaaditaan muutosta

Delhin joukkoraiskaus on saanut muutoksen pyörät liikkeelle Intiassa. Suunnasta väännetään vielä kättä.

Teksti: Heidi Lipsanen

PitkätIhmisoikeudetTasa-arvoNaisetIntia

Delhin oikeustalon edusta kuhisee toimittajia aurinkoisena tammikuun päivänä, kun käräjäoikeus kuulee jengi­raiskauksesta syytettyjä miehiä.

Syytetyt on kuljetettu paikalle pakettiautolla, kasvot liinoilla peitettynä. Heidät on viety oikeustaloon takakautta. Oikeustalon suljettujen porttien ulkopuolelle on kerääntynyt tiedotusvälineiden edustajia eri puolilta maailmaa. He odottavat malttamattomina uutisia.

Neljä nuorta naista nostaa ilmaan suuret vaaleanpuna-valkoiset kyltit. Niissä lukee: ”Mikään vaate ei oikeuta raiskaamista.” Televisiokamerat kääntyvät kilpaa tallentamaan naisten mielenosoitusta.

Naiset ovat pukeutuneet eri tavoin. Yhdellä on päällään perinteinen sari, toisella salwar kameez, tunikan ja löysien housujen yhdistelmä.

Adathi on pukeutunut t-paitaan ja polvihameeseen. ”Asumme demokraattisessa valtiossa ja meillä on oikeus valita miten pukeudumme. Emme ole pukeutumistyylimme takia syyllisiä.”

Nuntrisha puolestaan on pukeutunut burkhaan. Hän kertoo, ettei intialaisnainen voi vieläkään lähteä ulos hameeseen pukeutuneena ja punatuin huulin ilman että ihmiset tuijottavat ja tuomitsevat.

”Haluamme muutosta tähän ajattelutapaan!” hän huutaa kameralle.

”Hirttäkää raiskaajat!”

Koko maata järkyttänyt Delhin joulukuinen joukkoraiskaus puhuttaa Intiaa yhä. Pääkaupungissa mielenosoitukset keskittyvät Jantar Mantarin aukiolle. Siellä muutaman hengen istumamielenosoitus vaatii raiskaajille kuolemantuomiota.

Aukiota reunustavissa banderolleissa lukee ”Hirttäkää raiskaajat”. Kynttilät palavat joukkoraiskauksesta saamiinsa vammoihin kuolleen naisen muistolle.

Yksi mielenosoittajista on vanha mies nimeltä Satya Prakash. Hänestä kuolemantuomio on ainoa oikea rangaistus.

”Ihmiset eivät opi ilman tarpeeksi kovia rangaistuksia. Syylliset on hirtettävä!” Prakash sanoo.

Joulukuun puolivälissä tehdyn raiskauk­sen raakuus järkytti Intiassa. 23-vuotias fysioterapian opiskelija oli noussut poikaystävänsä kanssa bussiin. Kuski ja viisi nuorta miestä pahoinpitelivät pariskunnan ja raiskasivat naisen useaan kertaan. Uhrit heitettiin puoli­pukeissa ojaan liikkuvasta ajoneuvosta.

Tämän lehden mennessä painoon oikeudenkäynti raiskaajia vastaan oli yhä kesken. Tekijöitä syytetään muun muassa murhasta, raiskauksesta, sieppauksesta ja todisteiden hävittämisestä.

Pikaratkaisut epäilyttävät

Raiskausta seuranneiden mielenosoitusten vaatimuksista keskustellaan intialaisissa tiedotusvälineissä lähes päivittäin. Hallitus on avannut naisia palvelevan hätäpuhelimen, poliisi on vahvistanut yöllisiä partiotaan ja opiskelija- ja kansalaisjärjestöt ovat laatineet turvallisuusanalyysejä Delhin eri kaupunginosista.

Entisen korkeimman oikeuden tuomarin J. S. Verman johtama komitea valmisti laajan raportin muutosehdotuksia seksuaali­rikoksia koskevaan lakiin. Se puoltaa muun muassa avioliiton sisäisten ja homoseksuaalisten raiskausten saattamista rangaistuksen alaiseksi. Kuolemantuomiota raportti ei raiskauksista kannata.

Hitaudestaan tunnettu hallitus reagoi raporttiin nopeasti – naisjärjestöjen mielestä liian nopeasti ja valikoivasti, ilman parlamentin kokoontumista. Järjestöjen kritiikistä huolimatta kuolemanrangaistus hyväksyttiin mahdolliseksi tuomioksi kuoleman tuottaneissa raiskaustapauksissa. Monet muista ehdotuksista jätettiin odottamaan parlamentin kokoontumista.

Raiskaus on naisen syytä

Maan jähmeä hallintokulttuuri nakertaa uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Raiskaustapausten käsittelyn tehottomuuden taustasyinä on pidetty niin poliisin apatiaa kuin patriarkaalista ajattelutapaakin.

Etenkin Delhin poliisi on joutunut rankan kritiikin kohteeksi. Intialaisen aikakauslehti Tehelkan tekemän tutkimuksen mukaan monien poliisien mukaan raiskaus on naisen omaa syytä.

”Jos tyttö menee juhlimaan kahden, kolmen pojan kanssa, hänen tulisi arvata seuraukset. Jos hän menee mukaan tällaisiin juhliin, hän ei voi valittaa raiskauksesta?” lehti lainaa Gurgaon kaupungin alikomissaari Roop Lalia.

Kritiikin seurauksena poliisi on alkanut kouluttaa miehistöään naisten asemaan liittyvissä kysymyksissä.

Syyllisiä Intian naisten ahdinkoon haetaan myös ulkomailta, etenkin länsimaisen kulttuurin negatiivisesta vaikutuksesta. Oikeistolaisen Hindu Vishwa Parishad -järjestön tiedottajan Prakash Sharman mielestä naisista tehdään ny­kyään helposti hyödyke ja seksiobjekti: ”Heitä ahdistellaan sen takia, että intialaiset seuraavat enenevissä määrin länsimaista kulttuuria ja vieraantuvat perinteisestä intialaisesta kulttuurista.”

Centre for Social Research -järjestön johtaja Ranjana Kumari on tutkinut naisten asemaa 30 vuotta. Hän muistuttaa, ettei länsimaisella pukeutumisella ole mitään tekemistä raiskausten kanssa.

”Suurin osa raiskauksista tapahtuu kotona tai naapurustossa ja usein raiskaaja on tuttu – setä, naapuri tai joku sukulainen. On aivan järjetöntä syyttää naisia raiskauksista”, Kumari sanoo.

Kumarin mielestä raiskausten vierittäminen naisten pukeutumisen tai länsimaisen kulttuurin syyksi kertoo lähinnä näitä mielipiteitä esittävien miesten huolesta tilanteessa, jossa naisten itsemääräämisoikeus kasvaa.

”He eivät halua nähdä naisia itsenäisinä, he eivät halua, että nainen on itse vastuussa omasta kehostaan ja elämästään.”

”Ennen naisliike oli ainoa, joka kyseenalaisti naisten aseman Intiassa. Nyt nuoriso asettaa kysymykset. Nuoret haluavat oikeuden toteutuvan. Minusta tämä jos jokin on muutoksen alku”, Kumari sanoo.