Suomen eläin­suojelulakia uudistetaan

Monilta osin vanhentuneen eläinsuojelulain uudistus alkoi maa- ja metsätalousministeriössä. Erityisesti tuotantoeläinten olot herättävät keskustelua, kun mukana valmistelussa on niin tuottaja- kuin eläinsuojelujärjestöjen edustajia.

Teksti: Silja YlitaloKuva: AristotooKuvatoimisto: IStock

PitkätYmpäristöSuomi

Viime vuosien ruokakeskustelut, sikatila­videot, EU:n häkkikanalakielto ja esimerkiksi Elina Lappalaisen Tieto-Finlandialla palkittu Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsä -kirja ovat nostaneet eläintuotannon ja sen epäkohdat muidenkin kuin aktivistien puheenaiheeksi.

Aihe on erityisen ajankohtainen juuri nyt, sillä maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan parhaillaan eläinsuojelulain uudistusta. Laissa ja sen asetuksissa säädetään tuotantoeläinten elinolosuhteisiin konkreettisesti vaikuttavista asioista. Etenkin eläinsuojelujärjestöjen mielestä vuodelta 1996 peräisin oleva nykylaki on monilta osin riittämätön ja vanhentunut.

MMM:ssä lakia valmistellaan kahden ryhmän voimin. Pääosin ministeriöiden virkamiehistä koostuva työryhmä tekee konkreettisen valmistelutyön, ohjausryhmä päättää suuremmista linjoista. Ohjausryhmään kuuluu niin eläinsuojelujärjestöjen, tuottajapuolen, elintarviketeollisuuden, kuntaliiton kuin eläinlääkärien edustajia.

Laki ja asetukset

Maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikkö Riitta Heinosen mukaan ryhmien työ on käynnistynyt hyvässä hengessä.

”Isoista linjoista olemme pitkälle samaa mieltä”, vahvistaa Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n asiantuntija Leena Suojala. ”Mutta yksityiskohdista tulee varmasti keskustelua.”

Sopuisaa asetelmaa edistää, että itse laki on linjauksiltaan melko yleinen. Yksityiskohdista, joissa näkemyserot ovat suurimmat, säädetään pitkälti vasta asetuksissa.

Näitä ovat esimerkiksi kivunlievitys vasikoiden sarvien polttamisen eli nupoutuksen ja porsaiden kastroinnin yhteydessä, emakoiden ahtaat, liikkumisen estävät karsinat, parsinavetat, joissa lehmät ovat talvikauden päistään kiinni kytkettyinä, kanaloiden ja sikaloiden ritilälattiat sekä virikkeet.

”Monet kysymykset, jotka meidän näkökulmasta ovat tärkeitä, tuottajapuoli torjuu sanomalla, että ne maksavat liikaa”, toteaa Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö, joka myös istuu lakia valmistelevassa ohjausryhmässä.

Vielä ei ole tietoa, ketkä asetuksista päättävät.

”Ne tehdään joko virkatyönä ministeriössä tai sitten työryhmissä, joissa on myös asiantuntijajäseniä”, osastopäällikkö Heinonen toteaa.

”Mutta ensin on säädettävä yleinen laki”, Heinonen korostaa. Ministeriön näkökulmasta kiireellisintä on saada laki vastaamaan perustuslakia ja EU:n vaatimuksia. Nykyisellään laista puuttuu esimerkiksi määrittelyjä virkamiesten valtuuksista. Eduskuntaan valmiin lakiesityksen pitäisi tulla keväällä 2015.

Ongelmana valvonta

Myöskään kaikista yleisen lain piiriin kuuluvista kysymyksistä ei ohjausryhmän sisällä vallitse yksimielisyyttä. Tällainen on esimerkiksi vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien asema.

”Valvonnan ei pitäisi kuulua niin sanotusti aktivistitoiminnan piiriin, vaan sen tulisi olla ainoastaan koulutettujen eläinlääkärien vastuulla”, MTK:n Suojala sanoo.

Viranomaisten apuna toimivat vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat kouluttaa SEY. Järjestelmä on toiminut vuodesta 1902. Tällä hetkellä valvojia on noin sata ja he tekevät pari tuhatta valvontakäyntiä vuodessa.

”Ei meillä ole muuta syytä vapaaehtoisten valvojien käyttöön kuin se, ettei ole ketään muutakaan joka tätä työtä tekisi”, Ylisirniö toteaa. ”Valitettavasti meidän valvojaverkosto paikkaa puutteellista viranomaisverkostoa.”

Myös EU on huomauttanut Suomea eläin­suojeluvalvonnan riittämättömyydestä. Eläin­lääkintähuoltolain uudistus vuonna 2009 on lisännyt valvontaeläinlääkärien määrää, muttei vielä tarpeeksi.

Nykyisessä laissa vapaaehtoiset eläinsuojelu­valvojat on mainittu. SEY toivoo myös uuteen lakiin ainakin kirjausta asiantuntijan käyttämisestä viranomaisen apuna. Samoilla linjoilla on Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli.

”Ensisijaisesti valtion pitäisi järjestää riittävät resurssit valvontaan. Mutta koska se ei toteudu, valvontaa on täydennettävä vapaaehtoisilla”, Pulli sanoo.

Joustavuutta vai tiukennuksia?

MTK:n Leena Suojalan mielestä vanha laki on monessa mielessä hyvä, mutta ongelmia aiheuttavat lain tulkinta ja soveltaminen.

”Kun mennään esimerkiksi eri lajien suojeluvaatimuksiin, laissa pitäisi olla enemmän joustavuutta”, Suojala sanoo ja antaa esimerkin:

”Pieni vasikka syntyy, laitetaan lämpölampun alle puhtaaseen karsinaan pehmeille kuivikkeille ja sillä vaikuttaa olevan kaikki hyvin. Sitten tulee valvoja, mittaa karsinan pituuden ja se on sentin liian lyhyt. Siitä tulee ongelma ja laiminlyönti, vaikka eläimellä olisi kaikki kunnossa.”

Sekä Animalian Pulli että SEY:n Ylisirniö suhtautuvat joustavuuden tarpeeseen toisin.

”Toivoisimme, että laista saataisiin mahdollisimman yksityiskohtainen. Nyt siellä on hirveästi tulkinnanvaraisuutta, se on epäreilua niin eläimen omistajan, viranomaisten kuin eläimenkin kannalta. Olemme huomanneet, että mitä enemmän tulkinnanvaraa on, sitä helpommin se kallistuu niin, että eläin joutuu kärsimään”, Ylisirniö sanoo.

Tunteva olento

Ylisirniön mielestä olisi tärkeää saada lakiin kirjattua EU:n perussopimuksessakin oleva maininta eläimestä tuntevana olentona, sentient being. Sille ei näyttäisi olevan vastustusta ohjausryhmän sisällä, Ylisirniö iloitsee.

”Mutta missä menee sitten eläimen raja, tämähän ei erottele pois vaikkapa nilviäisiä tai heinä­sirkkoja”, MTK:n Suojala kuitenkin pohtii.

Pullin mielestä suurin ongelma tällä hetkellä on, että tuotantoeläimillä on liian vähän mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.

”Eläintuotantoa pitäisi muuttaa paremmin lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavaksi. Toivoisin, että siitä kirjattaisiin lakiin niin voimakas vaatimus, ettei sitä voitaisi ohittaa alemmalla, asetusten tasolla.”

Lue Suomen eläinsuojelulain nykytilasta:

Suomen eläinsuojelulaki on Euroopan keskikastia


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!