Teatteriopintoja Mosambikissa

Maria Atalia Combane on yksi ensimmäisistä teatteria yliopistotasolla opiskelleista mosambikilaisista. Hän uskoo, että teatterilla elää, jos sitä tekee muuallakin kuin teatterissa.

Teksti: Hanna KoivistoKuva: Hanna Koivisto

PitkätKulttuuriTeatteriMosambik

Mosambikilaisen yliopiston kulttuurikeskuksen käytävä on tullut Maria Atalia Combanelle viime vuosina tutuksi. Maan pääkaupungissa Maputossa sijaitsevan Eduardo Mondlane -yliopiston kulttuurikeskus on teatterialan koulutuslinjan ainoa harjoittelu- ja esityspaikka. Kolme­kymppinen Combane on tuore teatteritaiteiden kandidaatti – toistaiseksi yksi harvoista.

Mosambik sai viime vuoden lopulla ensimmäiset akateemisesti koulutetut teatterin ammattilaisensa, kun Combane kymmenen muun opiskelijan kanssa valmistui nelivuotisesta kandidaatin ohjelmasta. Koulutusohjelma on aloitettu suomalaisella tuella.

”Kun kuulin, että yliopistossa alkaa teatterilinja, ajattelin, miksi ei. Pääsin opiskelemaan myös ranskaa, mutta valitsi teatterin, koska se on intohimoni”, Combane kertoo.

Aivan uuteen maailmaan Combane ei astunut, sillä hän aloitti näyttelemisen jo 15 vuotta sitten. Kasvattiryhmässään Mahambassa hän oppi tekemällä ja osallistumalla satunnaisiin työpajoihin, niin kuin lähes kaikki Mosambikin teatterintekijät ovat tähän asti tehneet.

Toistaiseksi Mosambikissa toimii vain kaksi ammattilaisryhmää, ruotsalaisen kirjailijan Henning Mankellin osittain omistama Teatro Avenida ja suosittu komediateatteri Teatro Gungu. Lähes kaikki muut teatterintekijät hankkivat leipänsä muulta alalta ja tekevät teatteria vapaa-ajalla.

Teatterilla pärjää, jos ei ole nirso

Monet epäilevät tuoreiden teatteriammattilaisten menestymistä. Rahoitus on kiven alla ja taiteet kehitysmaan hallituksen tärkeyslistan alapäässä. Kolme Combanen kanssa valmistuneesta on jo aloittanut muulla alalla.

Itsensä lisäksi kahta lastaan elättävän Combanen mielestä teatterilla eläminen on mahdollista, jos on avoin, kekseliäs ja pitää silmät ja korvat auki. Itse hän tekee parhaillaan muun muassa radionäytelmäsarjaa ja työskentelee kahden eri teatteriryhmän kanssa.

Lisäksi hän suunnittelee jatkoa brittiläisen Sarah Kanen Psykoosi-teokseen pohjautuvalle projektilleen. Combanen ohjaamaa ja opiskelijatoverin näyttelemää produktiota on jo esitetty festivaaleilla Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa. ”Vaikka valtiolta ei juuri saa tukea, esimerkiksi yhteisö- ja tiedotusteatteriin on rahoitusta, jos on valmis tekemään vaikka vaali- tai terveyskampanjoita. Jos haluaa tehdä teatteria vain teatterissa, silloin elämästä tulee hyvin vaikeaa”, Combane sanoo.

Sähköt pois, yliopisto säästää

Combane myös opettaa yliopistolla, samoin kuin kolme muuta vastavalmistunutta. Akateemisesti koulutetuista opettajista on huutava pula. Tähän asti opettajakaartiin on kuulunut parin mosambikilaisen lisäksi kaksi portugalilaista, ja lisäksi vierailevia opettajia on tuotu muualta Afrikasta ja Euroopasta, myös Suomesta.

Suomessa kuuden viikon työharjoittelunsa tehnyt Combane sanoo, että häntä koulutus auttoi ennen kaikkea ymmärtämään jo tuttuja asioita.

”Kun aiemmin tein teatteria ja tiesin, että jokin oli pielessä, en osannut sanoa, mikä meni vikaan. Nyt minulla on välineet analysoida ja ratkaista näitä ongelmia.”

Laajentaakseen mahdollisuuksiaan Combane päätti erikoistua ohjaukseen ja dramaturgiaan.

”Nyt voin toimia eri rooleissa, mikä antaa enemmän vapautta, uusia näkökulmia ja itseluottamusta.”

Kun tapaamisen jälkeen poistumme kulttuurikeskuksesta, talonmies tulee käytävällä vastaan ja sammuttaa valot, vaikka alemmat vuosikurssit ovat vielä harjoittelemassa.

”Yliopisto säästää, ja yleensä se on aina teatteri, joka väistyy ensimmäisenä”, Combane hymähtää.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!