Ihana talvi

Pia Laine pohtii puhekuplassaan Suomen vaihtelevia vuodenaikoja.

Teksti: Pia Laine

NäkökulmatKulttuuriSuomi

Kuulkaapas nyt kesäihmiset, te olette väärässä. Ette te ole mitään kesäihmisiä. Te olette vuodenaikaihmisiä.

En nyt sano tätä vain pinttyneenä talvifanina – vaikka tietäisittepä kuinka paljon meitäkin on. Me vain olemme hillitympiä ja hienostuneempia kuin kesähössöttäjät. Emmekä me parveile lumihangessa ja pilkkopimeässä yhtä näkyvästi kuin te uimarannoillanne ja terasseillanne.

Kesä ei olisi kesä ilman kolmea muuta vuodenaikaa. Suomen kesä on niin ihmeellinen juuri siksi, että sitä on odotettu. Sitä on ylistetty kuin Shakespeare kultaansa. Se on kuin ensirakkaus, mutta se tulee joka vuosi. Aika hyvä diili.

Valoisien kesäöiden, uusien perunoiden ja pitkän kesäloman odotus saa talvipimeällä esiin romanttisen ruuneperin muka-tuppisuustakin.

Se on ilmiö, johon en muista koskaan tropiikissa asuessani törmänneeni. Eivät vuodenajat sielläkään ole yhtä yhtenäistä pötköä. Lämpötila vaihtelee kuumasta älyttömän kuumaan, ja joskus sataa.

Mielenmaisemana se on tasaista kuin Pohjanmaa. Suomalaiset lämpötilanvaihtelut ovat siihen verrattuna kuin Alpit, ellei peräti Himalaja. Kun on laaksoja ja huippuja, tietää olevansa elossa.

Ja ennen kaikkea: huomaa vuoden.

Suomesta ei löydy niin urbaania paikkaa, etteikö siellä kasvaisi paria puuta tai pensasta, joista seurata vuoden kulkua. Lumen ja mustan aikaa seuraa kevään käsittämättömän heleä vihreys. Keväällä ja alkukesällä maisemassa on tuhat erilaista vihreän sävyä. Suomen brändityöryhmän täytyy olla värisokea. Kuinka kummassa siellä ei ole ymmärretty markkinoida alkukesän vihreyttä maailmalle Japanin kirsikankukkien kaltaisena ihmeenä?

Entäs sitten syksy ja ruska ja kuulaat päivät? Jopa marraskuun pimeydessä on puolensa: lupa olla olematta sosiaalinen. Siinä missä kesällä koko maa yrittää laiturinnokkaan, marraskuussa jokaiselle kelpaa oma sohva ja viltti.

Oikeastaan tämä pohjoisen luonto on omapäisyydessään herttaisen tasa-arvoinen. Se tarjoilee jokaiselle jotakin. Ja lopulta on vuorossa se paras kaikesta: pakkanen ja kinokset.

Odottelen täällä varjossa. Enkä ehkä kärsi ihan hirveästi.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Pia Laine profiilikuva oranssilla taustalla

Pia Laine

Pia Laine on Maailman Kuvalehden toimittaja. Hän kirjoittaa, editoi ja kuvatoimittaa.