Näkökulmat

Mutta ihmiset jäävät

Toimituspäällikkö Anni Valtonen pohtii pääkirjoituksessa egyptiläisten naisten vaikeaa tilannetta.

Egyptistä on tällä hetkellä liki mahdotonta saada puolueetonta tietoa. Eri osapuolten propagandakoneistot jylläävät voimalla. Maa on sirpaloitunut useisiin ryhmiin, joilla on omat intressinsä: armeija, muslimiveljeskunta, salafistit, liberaalit, kristityt.

Myös sisällissodan mahdollisuutta on väläytelty.

Väkivaltaisen pinnan alla Egyptissä käydään myös kumousta ja taistelua, joka ei ala tai lopu nyt uutisoitavien tapahtumien mukana.

YK:n tänä vuonna teettämän tutkimuksen mukaan 99,3 prosenttia egyptiläisistä naisista on joutunut kokemaan seksuaalista ahdistelua. Siis käytännössä jokainen. Näin ei ole ollut aina.

Toimittaja Anniina Mustalahti ja valokuvaaja Veera Pitkänen tapasivat toukokuussa Kairossa useita naisia, jotka kertoivat heille rohkeasti tilanteestaan. Kuin luin naisten tarinoita, minulle tuli halu kuunnella heitä, tietää paljon enemmän.

Elokuun puolivälissä Egyptissä astui voimaan poikkeustilalaki. Mielenosoituksista näytetyissä uutiskuvissa on viime aikoina näkynyt varsin vähän naisia. Kahden vuoden takaisen vallankumouksen mediavirrassa naiset olivat aktiivisia toimijoita, mukana taistelussa.

Kairon naiset -juttu selittää tätä muutosta: vallankumouksen jälkeen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on alettu käyttää hyväksi myös maan poliittisessa valtataistelussa. Kesällä Muhammed Mursin vallasta syösseissä mielenosoituksissa raiskattiin ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan viikon aikana yli sata naista.

Freelance-toimittaja Hania Moheeb, 42, oli tammikuussa Tahririn aukiolla osoittamassa mieltään, kun joutui miesjoukon saartamaksi. ”Kuin eläimet he repivät päältäni housut, paidan ja rintaliivit ja kourivat käsillään kehoni jokaista osaa”, Moheeb kertoo.

Moheeb teki tapauksesta rikosilmoituksen ja puhui kokemastaan televisiossa. Nainen on vakuuttunut, että teon takana on joku järjestäytynyt ryhmä, joka valitsee uhrinsa vahvojen ja äänekkäiden naisten joukosta.

Uhrit ja asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että aktivistinaisiin kohdistuvalla, järjestelmällisellä väkivallalla halutaan viestittää, että naisten olisi pysyttävä poissa poliittisesta päätöksenteosta.

Suurin osa jättää raportoimatta rikokset poliisille suojellakseen mainettaan. Siksikin Moheebin julkinen ulostulo on niin merkittävä teko.

Barrikadeille nyt nousseet naiset eivät halunneet ajatellakaan luovuttamista. Tämän lehden painoon mennessä kukaan ei tiennyt, mihin suuntaan tilanne Egyptissä kehittyy. Toivomme, että lehdessämme omilla kasvoillaan ja nimillään puhuneet naiset ovat turvassa. He ovat olleet esillä myös egyptiläisessä mediassa. Toivottavasti heille käy hyvin. Me pidämme täällä peukkuja.

”Mikään kokemani ei ole saanut minua pelkäämään. Osallistun mielenosoituksiin niin kauan, että elämme paikassa, jossa kohtelemme toisiamme, sekä miehiä että naisia, oikeudenmukaisesti ja epäitsekkäästi. Hallitukset kaatuvat, mutta ihmiset jäävät”, Azza Hilal Ahmad Suleiman, 50, sanoo.

Tilaa Maailman Kuvalehti