Näkökulmat

Ulkomaalainen asiakas

Elina Hirvonen pohtii kolumnissaan ulkomaalaisten hoitoa koskevaa lainsäädäntöä Suomessa.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikkö Matti Toivola ja osastopäällikkö Riitta Simola lähettivät 13.6. henkilökunnalleen tiedotteen aiheesta ”ulkomaalaisten oleskeluluvan tai muu laillisen oleskelun edellytyksen nähtäväksi pyytäminen”.

Uuden ohjeistuksen mukaan sosiaali- ja terveysviraston henkilökunnan pitää pyytää ulkomaalaista asiakasta näyttämään oleskelulupa, oleskelukortti tai muu Suomessa oleskelun oikeuttava rekisteröinti. Mikäli oleskelulupaa ei ole, henkilökuntaa kehotetaan ohjaamaan asiakkaat poliisin tai maahanmuuttoviraston pakeille. Kirjeessä muistutetaan, että ilman oleskelulupaa Suomessa oleskeleva ulkomaalainen voidaan karkottaa maasta.

Keväällä 2013 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti puoltaa paperittomien ihmisten hoitoa terveyskeskuksissa.

Terveysasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty taas vaati, että kaupungin sijaan päätös paperittomien hoitamisesta on tehtävä sosiaali- ja terveysministeriössä. Asia jäi auki, ja Helsingin Vihreät ja SDP syyttivät Rätyä viivyttelystä.

Nyt Suomen lainsäädäntö takaa ilman papereita maassa oleskeleville ihmisille vain kiireellisen hoidon, jonka kustannuksista he vastaavat itse. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi raskaana olevien naisten terveydentilaa ei seurata. Paperittomat maksavat vaikkapa jalan kipsaamisesta enemmän kuin kotimaassaan sairasvakuutuksen piiriin kuuluvat turistit.

Sosiaali- ja terveysviraston henkilökunnalle lähetetty kirje on hämmentävä. Millä perusteella terveydenhoitajat ja sosiaalityöntekijät halutaan valvomaan asiakkaidensa oleskelun laillisuutta? Miten tieto oleskeluluvan tarkastamisesta vaikuttaisi ihmisten mahdollisuuksiin hakea apua? Miksi kirjeessä mainitaan mahdollisuus karkotuksesta? Ja miksi kirjeessä puhutaan ”ulkomaalaisista” yhtenä ryhmänä, joista jokaista vaaditaan erikseen osoittamaan, ettei oleskele täällä ilman lupaa?

Näinkö salakavalasti se käy? Näinkö ennakkoluulot hiipivät osaksi viranomaistoimintaa?

Suomen nykyinen paperittomien hoitoa koskeva lainsäädäntö on ristiriidassa yhtäläistä terveydenhuoltoa koskevien kansainvälisten sopimusten kanssa. Loogista olisi muuttaa lakia niin, että se vastaisi Suomen allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia. Vai ovatko paperittomien hoitoa vastustavat poliitikot valmiita vaatimaan myös irrottautumista YK:n lasten oikeuksien kaltaisista sopimuksista?

Tilaa Maailman Kuvalehti