Artikkelikuva
Tuleva hantisamaani Miçha Longortov Uralin kotakylästä.

Tundran perinteet elävät

Vaikka maailma muuttuu hurjaa tahtia, vanhat tavat jatkavat Uralin takana.

Helinä Rautavaaran museoon on koottu näyttely nimeltä Tundran ja taigan tulilla. Esillä on espoolaisen yliopistonlehtori Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin ja hänen perheensä keräämiä esineitä Uralin takaisten kansojen arjesta.

Flinckenberg-Gluschkoff on viettänyt pitkiä aikoja tundran lakeuksilla. Ensimmäisen matkansa Luoteis-Siperian porokyliin hän teki miehensä ja lastensa kanssa jo vuonna 1989.

Venäjänkielen hallinnut perhe ystävystyi matkoillaan poropaimentolaisten, metsästäjien, kalastajien ja poronhoitajien kanssa.

Tuttavuuksien myötä kävi ilmi, kuinka paljon hantien, komien ja nenetsien elämä on muuttunut. Ilmaston lämpenemisen sekä öljy- ja kaivosteollisuuden vaikutukset ovat tuoneet uusia haasteita.

Perinteet elävät silti yhä. Yhteisöjen maailmankuva paljastuu erityisesti perinteisissä käsityötekniikoissa.

Tästä menneiden aikojen ja maailman uusien piirteiden synteesistä kertovat soittimet, puvut, käsityöt, leikkikalut ja rituaaliesineet, jotka Flinckenberg-Gluschkoffin perhe lahjoitti Kulttuurien museolle kaksi vuotta sitten.

Tundran ja taigan tulilla -näyttely Helinä Rautavaaran museossa (Ahertajantie 5, Espoo) 1.3.2015 asti.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!