Näkökulmat

Kesätyöt kunniaan

Opimme porukalla, ettei raha kasva puussa ja että ruumiillinen työ on raskasta, Reeta Paakkinen sanoo.

Siivosin nuorempana kesätöiksi lentokoneita Helsinki-Vantaalla. Opin paljon siivousrättien eroista ja ilmailualan minuuttiaikatauluista. Ilmapiiri työpaikalla oli kireä, palkka pieni ja olo yövuoron jälkeen uupunut.

Tiimissämme oli sekä vähävaraisia että kultalusikka suussa syntyneitä. Opimme porukalla, ettei raha kasva puussa ja että ruumiillinen työ on raskasta.

Vaikka Suomi onkin työsuojeluasioissa maailman turvallisimpia maita, sattuu onnettomuuksia täälläkin. Esimerkiksi entinen kollegani joutui käymään verikokeissa yli vuoden ajan injektioneulan osuttua hänen käteensä lentokoneen roskista tyhjennettäessä.

Pelko hepatiitti ja hiv-tartunnasta oli todellinen.

Turkissa työsuojeluasiat ovat olleet jatkuvasti uutisotsikoissa viimeaikaisten kaivosonnettomuuksien takia. Mediassa on spekuloitu paljon sillä, kuinka onnettomuudet olisi voitu välttää.

Presidentti Recep Tayyip Erdogan totesi toukokuisen Soman kaivosturman jälkeen, että onnettomuudet ovat historiallisesti olleet osa kaivostyön luonnetta. Turmassa kuoli 301 ihmistä.

Turkin työsuojelutilannetta yritettiin kehittää muun muassa vuonna 2006 Suomen ja Turkin välisellä EU-projektilla. Olin tulkkaamassa turkkilaisille viranomaisille, miten EU:n työsuojelusäännöksiä Suomessa käytännössä noudatetaan.

Saavuttaakseen työsuojeluasioissa EU-maiden tason Turkilla on edessään pitkä tie. YK:n työjärjestön ILO:n mukaan maassa tapahtuu edelleen kolmanneksi eniten kuolemaan johtavia työtapaturmia maailmassa.

Työelämän uudistamisessa säännöksien ohella yhtä tärkeää on muuttaa turkkilaisten asenteita ruumiillista ja vaarallista työtä kohtaan. Asenteiden muuttaminen on vaikeaa, sillä paikallinen kulttuuri on hierarkinen.

Turkissa ei ole vahvaa kesätyöperinnettä. Taloudelliset erot perheiden välillä ovat valtavat. Monet varakkaat vanhemmat eivät antaisi lastensa tehdä työtä ennen opintojen päättymistä. Ruumiillisen työn tekemistä ja kesätöissä käymistä pidetään vähavaraisemman väestönosan elämäntapana, johon rikkaampien ei tarvitse ryhtyä.

Asenteiden muokkaus vaatii kuitenkin myös korkeamman tahon tuen: sen, ettei työtapaturmista puhuta osana minkään teollisuuden realiteetteja, vaikka vähemmän kehittyneissä maissa asia edelleen näin olisikin.

Tilaa Maailman Kuvalehti