Israelilaispoliisi komentaa afrikkalaista siirtolaista siirtymään pois nationalistien mielenosoituksen reitiltä toukokuussa 2012.

Paluulippu Afrikkaan

Yli 60 000 laitonta afrikkalaissiirtolaista on ylittänyt Siinain ja Israelin välisen rajan kahdeksan vuoden aikana. Vajaa vuosi sitten Israel rakensi rajalle aidan. Nyt se etsii keinoja karkottaa tulijat.

Teksti: Felix SiivonenKuvatoimisto: Activestills

PitkätIhmisoikeudetMuuttoliike ja pakolaisuus

Vapautta, ei vankilaa!

Iskulause on tullut Israelissa tutuksi tilapäisellä oleskeluluvalla maassa olevien afrikkalaissiirtolaisten mielenosoituksista. Joulukuussa mielenosoittajien määrä laskettiin tuhansissa, tammikuussa jo kymmenissä tuhansissa.

Israelin siirtolaiskysymys on kärjistynyt nopeasti. Virallisten lukujen mukaan vuosina 2006-2013 maahan saapui Siinain kautta laittomasti 64 540 ihmistä, joista peräti puolet vuosien 2010 ja 2011 aikana. Kesällä 2013 Israel rakennutti Egyptin vastaiselle rajalleen 240 kilometriä pitkän aidan, ja tulijoiden määrä tyrehtyi: loppuvuonna rajan ylitti enää yksi.

Vaikka rajanylitykset ovat loppuneet ja osa tulijoista käännytetty, on maassa edelleen noin 53 000 laitonta siirtolaista. Heitä Israel ei voi palauttaa kansainvälisen pakolaissopimuksen ja YK:n suositusten vuoksi. Reilusti yli puolet on eritrealaisia, ja yli kolmannes Darfurista tai nykyisen Etelä-Sudanin alueelta paenneita.

Suurimmalle osalle Israel on myöntänyt vain toissijaisen ryhmäsuojelun ja väliaikaisen oleskeluluvan, joka kieltää työnteon, terveydenhuollon ja kaiken muunkin tuen.

”Laittomien siirtolaisten tilanne on kaoottinen, sillä Israelilla ei ole kunnollista prosessia yksilöllistä pakolaisstatuksen tarpeen arviointia varten eikä tulijoille ole annettu edes mahdollisuutta siihen”, tiivistää Orit Marom, turvapaikanhakijoita Israelissa auttavan ASSAF-järjestön juristi.

Yhtä selkeää syytä arvioimatta jättämiselle ei löydy. Viime kesään saakka Negevin autiomaassa kiinni otettu laiton rajanylittäjä toimitettiin yleensä ensin Sharonimin ja Ktzi’otin vankiloihin. Vankiloissa tehdyn pintapuolisen tunnistamishaastattelun jälkeen siirtolainen joko käännytettiin, laitettiin säilöön tai lähetettiin tilanpuutteen takia tilapäinen oleskelulupa kädessä bussilla Tel Aviviin.

”Tämän jälkeen he ovat omillaan”, Marom kertoo.

Tiedonpuute on johtanut ongelmien kasaantumiseen.

”Kukaan ei tiedä, kuka tulijoista on todellisessa vaarassa ja kuka vain etsimässä töitä ja parempaa elintasoa. Työnantajatkaan eivät tiedä, voivatko he palkata näitä ihmisiä.”

Epätietoisuus on kiristänyt siirtolaisten ja paikallisten välejä Tel Avivin eteläisissä kaupunginosissa, jonne valtaosa tulijoista on asettunut. Ne, jotka eivät ole löytäneet töitä, ovat ajautuneet kerjäämään ja asumaan vanhan bussiaseman viereiseen Levinskyn puistoon.

Tilanne on jännittynyt. Äärioikeistolais- ja ultraortodoksiryhmät ovat korostaneet puheissaan afrikkalaissiirtolaisten tekemiä rikoksia, raiskauksia ja sosiaalituen hyväksikäyttöä. Puheet huipentuivat kevään 2012 siirtolaisvastaisiin mielenosoituksiin Tel Avivissa. Yksi mielenosoituksista päättyi afrikkalaislapsille perustetun päiväkodin tuhopolttoon, toinen kolmen eritrealaisen puukotukseen.

Ilmapiiri kärjistynyt nopeasti

Poliittisella tasolla pääministeri Benjamin Netanjahun johtama oikeistopuolue Likud ja sen liittolaiset, erityisesti Kansallinen Unioni ja ultraortodoksinen Shas-puolue, ovat etsineet keinoja pakolaisten palauttamiseksi.

”Hallitus on tarjonnut kahta ratkaisua. Ne ovat sopiminen jonkun kolmannen maan kanssa siirtolaisten vastaanottamisesta tai vapaaehtoinen palauttaminen”, afrikkalaissiirtolaisten parissa työskentelevän ARDC-järjestön projektipäällikkö Oscar Olivier sanoo.

”Ja vapaaehtoisuus on hyvin kyseenalaista, jos viranomainen ilmoittaa vaihtoehdoksi määrittelemättömän pitkän kierteen suljetuissa ja avoimissa säilöönottokeskuksissa.”

Knesset eli maan parlamentti ajoi vuosi sitten voimaan lakimuutokset niin kutsuttuun tunkeutumisen estävään lakiin. Viranomainen sai oikeuden sulkea laittomasti maahan tulleet korkeintaan kolmeksi vuodeksi vankilaan ilman oikeudenkäyntiä – tai määrittelemättömäksi ajaksi, mikäli lähtömaa on vihollisvaltio kuten Sudan.

Israelin korkein oikeus piti muutosta maan perustuslakien vastaisena ja kumosi sen. Vankilat ovat vaihtuneet niin kutsuttuihin avoimiin säilöönottokeskuksiin, joista uusin, 3500–4000 paikan Holot avautui viime lokakuussa Negevin autiomaahan. Ensimmäiset 200 siirtolaista määrättiin sinne joulun alla.

”Tämä on vielä pahempi ratkaisu. Säilöön on palattava yöksi, eikä sieltä ole juuri mahdollisuuksia lähteä päivisin pois. Lisäksi pienikin rike, vaikkapa luvaton poistuminen, vie suljettuun vankilaan. Ja kun avoimeen säilöön avautuu tilaa, on sinne määrätty siirtolaisia, jotka elävät kaupungeissa”, Olivier kertoo.

Juuri tätä avoimen ja suljetun säilön välistä limboa joulu- ja tammikuun mielenosoitukset ovat vastustaneet.

Pois keinolla millä hyvänsä

Sekä Marom että Olivier sanovat, että hallituksen tavoite on tehdä laittomasti tulleiden siirtolaisten elämästä niin hankalaa, että nämä hyväksyisivät viranomaisen tarjouksen: lentolippu pois ja 1000–3500 dollaria käteen. Vuonna 2012 tämän hyväksyi 461 pakolaista, vuonna 2013 jo 2 612.

Nykyinen sisäministeri Gideon Sa’ar linjasi Knessetissä jo keväällä 2013, että Israelin siirtolaispolitiikan päätavoitteena tulee olla laittomien maahantunkeutujien palauttaminen ensisijaisesti vapaaehtoisesti, toissijaisesti pakkokeinoin. Pakolaisstatuksia hallitus ei aio edelleenkään myöntää.

”Mutta hallituksen ongelmana on löytää kolmas maa, joka ottaisi siirtolaiset vastaan”, Orit Marom sanoo.

Viime elokuussa Israelin media uutisoi maan erityisdelegaation päässeen sopimukseen Ugandan kanssa useiden tuhansien eritrealais- ja sudanilaissiirtolaisten vastaanottamisesta sotilaallista tukea sekä 8 000 dollarin siirtolaiskohtaista rahasummaa vastaan. Uganda on kiistänyt sopimuksen.

”Delegaatio on neuvotellut myös Kenian kanssa. Kerrotaan, että Kenian pääministeri oli suostunut ottamaan kaikki Israelissa olevat laittomat siirtolaiset sillä ehdolla, että Israel ottaisi kaikki Kenian puoli miljoonaa somalipakolaista”, Oscar Olivier kertoo.

”Hallitus pelaa kissa ja hiiri -leikkiä kansainvälisten sopimusten kanssa”, Marom sanoo.

Esimerkiksi Etelä-Sudanin itsenäisyyden Israel tunnusti heti päivä itsenäisyysjulistuksen jälkeen kesällä 2011 ja ilmoitti aloittavansa neuvottelut sudanilaisten palauttamisesta. Kesällä 2012 Israel palautti kolmen kuukauden aikana yhteensä 1 038 eteläsudanilaista.

Tammikuun alussa noin 30 000 afrikkalaissiirtolaista osoitti mieltään sekä hallituksen rakennusten että monien maiden suurlähetystöjen edustalla Tel Avivissa. Kaksi päivää myöhemmin sisäministeri Sa’ar ilmoitti Israelin päässeen sopimukseen ”muutaman tusinan” eritrealaisen vapaaehtoisesta vastaanottamisesta erään kolmannen maan kanssa. He saivat Israelilta 3 500 dollaria ja lentolipun Ruotsiin.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Felix Siivonen