Kpodegbe Toyi Djiglan, Alladan kuningas.

Panttereiden perilliset

Beninissä elää 54 kuningasta, joiden esi-isät ovat leijonia, tiikereitä ja panttereita.

Teksti: Jaana-Mirjam MustavuoriKuvat: Kenneth Bamberg

PitkätAfrikkaLänsi-AfrikkaBenin

Maniokkipellot, banaaniviljelmät ja palmut vilistävät silmissä, kun auto kiitää tuhatta ja sataa Guineanlahden kuoppaista rantatietä. Auton takakontti on täynnä valokuvaustarvikkeita, sillä valokuvaaja Kenneth Bamberg kuvaa sarjaa beniniläisistä kuninkaista. Häntä kiinnostaa, kuinka kuninkaat haluavat tulla nähdyiksi ja millaista kuvaa he itsestään välittävät. Mitä vallan merkkejä, ornamentteja ja symboleita kukin kuningas on valinnut?

Kuninkaallisessa valtikassa sanotaan piilevän salaista voimaa. Palatseissa on usein kissaeläimiä esittäviä kuvia ja esineitä, joiden ominaisuuksia kuningas kantaa mukanaan. Kuninkaiden vaikutusvalta vaihtelee suuresti. Siinä missä yksi kuningas voi hallita suuria alueita ja kymmenen palatsin perintöä, toinen hallitsee vain pientä kylää.

Virallisesti kuninkaat menettivät perustuslaillisen valtansa yli sata vuotta sitten. Silti he ovat yhä tärkeitä johtajia, jotka nauttivat kansan luottamusta ja kunnioitusta.

Kumarruksia ja kokista

Päästäkseen kuninkaan juttusille tulee vierailijan olla ensin yhteydessä kuninkaan lähipiiriin – esimerkiksi ministereihin, sihteereihin ja palvelijoihin. He välittävät tiedon kuninkaalle ja kuningas päättää mahdollisesta tapaamisesta, sen ajankohdasta ja paikasta.

Kullakin palatsilla on omat sääntönsä. Kuninkaan puhuessa on syytä välttää suoraa katsekontaktia. Tapaamisessa heille on kumarrettava syvään.

Aboymessa maan mahtavin kuningas on vetäytynyt voodoopappien kanssa hengelliseen retriittiin. Hän ei ehdi tavata meitä tänään.

Jatkamme kohti Okpán kylää. Tie kapenee kapenemistaan, kunnes päättyy suuren virtaan, jossa asuu virtahepoja. Virtaa palvotaan täällä jumaluutena. Virran henki on niin vahva, että se voi hukuttaa ihmisiä. Matkaamme virran yli kapeassa veneessä.

Rantauduttuamme hyppäämme mopotaksien kyytiin ja huristamme kiemurtelevaa kinttupolkua pitkin Okpáan.

Okpássa sukunsa viides kyläkuningas Gbéetimé Tognon odottaa meitä vaatimattomassa talossaan. Perillä mustat siat juoksentelevat ympäriinsä ja uteliaat lapset pyrkivät sisään ovista ja ikkunoista.

Kuninkaan puiseen valtaistuimeen on kaiverrettu tiikeri ja ihminen, kuninkaan esivanhemmat. Kissapedon pelottomuus ja rohkeus ovat tärkeitä myös kuninkaalle. Hän juo kanssamme kokista. 

Kansa luottaa kuninkaisiin

Yön yli nukuttuamme jatkamme kuningaskierrostamme. Dassan kuningas Egbakotan II löytyy palatsista, joka sijaitsee valtavien kivien peittämän suuren kukkulan juurella. Dynastia sai alkunsa vuonna 1385.

Torstaisin ministerit ja neuvonantajat tapaavat täällä neuvotellakseen alueen asioista. Esimerkiksi sairausepidemian sattuessa pormestari ottaa yhteyttä kuninkaaseen. Kuninkaan tehtävä on neuvoa kansaa, jonka kerrotaan rakastavan kuningasta. Häneen luotetaan, toisin kuin poliitikkoihin.

Edeltäjiensä tavoin Egbakotan II saa voimansa palatsin edessä kasvavalta pyhältä apinanleipäpuulta, baobabilta.

Savèssa jonotamme kuningas Oba Adétutu Akinmun (kuva lehden kannessa) tapaamista monta tuntia. Hänellä on tänään vastaanottopäivä. Tapaamiseen tulevien ihmisten virta on loputon. Palatsin sisäänkäynnin seinään maalatusta sukupuusta käy ilmi, että tämä dynastia on saanut alkunsa vuonna 1738. Palatsi sijaitsee Mamelles -kukkuloiden kupeessa, jotka suojelevat alueen asukkaita. Joka toinen vuosi järjestettävässä seremoniassa kukkuloille uhrataan musta lehmä ja musta vuohi.

”Ranskalaiset siirtomaaisännät ryöstivät vanhan palatsin ja veivät aarteet Pariisiin”, kuningas kertoo. Rituaaleissa hän käyttää naamiota, koska ihmiset eivät kestäisi hänen paljasta voimaansa.

Kuningas valittelee sitä, että niin monet paikalliset haluavat unohtaa vanhat perinteet, jättää kotiseutunsa ja muuttaa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Hän itse ei voi Savéssa ollessaan poistua palatsista lainkaan – pidetäänhän häntä jumalista seuraavana. Vasta Cotonoun kaupungissa ollessaan hän voi pukeutua tavallisiin vaatteisiin ja mennä oluelle kavereidensa kanssa.

Kaikki naiset kuninkaan vaimoja

Hyvästelemme Oba Adétutu Akinmun ja jatkamme Alladaan, jonka kuningas on Beninin kuninkaiden neuvoston presidentti. Hänen suuressa palatsissaan asuu pysyvästi noin sata ihmistä.

Samaisella paikalla on ollut palatsi 700 vuotta. Perimätiedon mukaan palatsin perustajan äiti oli pantteri ja isä metsästäjä, joten myös nykyinen kuningas voi halutessaan muuttua pantteriksi. Tästä osoituksena hänen valtaistuimensa molemmin puolin makaa kaksi pehmoeläinpantteria.

Kuningas Kpodegbe Toyi Djiglan sihteeri kertoo, että kaikki alueen naiset ovat kuninkaan vaimoja ja siten kaikki lapset hänen lapsiaan.

Valtaistuinsalin seinällä riippuu kuvia Libyan entisestä yksinvaltiaasta Muammar Gaddafista. Hänen kerrotaan tukeneen elinaikanaan Beninin kuninkaita taloudellisesti.

Transsi rituaaleja varten

Vielä yksi kuningas on tapaamatta. Kinton palatsin isäntä Adjiwatonou Yewa Kpedo III odottaa meitä kaupunkiasunnossaan Cotonoussa. Sohvapöydällä on kannettava tietokone, kuninkaansauva ja television kaukosäädin.

Neljäsataa vuotta vanhaan kuningassukuun kuuluva hallitsija toimii kuninkaiden neuvoston sihteerinä. Hänet kruunattiin kahdeksan vuotta sitten. Sitä ennen hän ehti työskennellä virkamiehenä ja kirjanpitäjänä.

Ennen kruunajaisiaan Kinton kuningas sai kaksi vuotta kestäneen erikoiskoulutuksen maan parhailta voodoopapeilta. Hän on myös kerännyt toista tuhatta luonnonlääkereseptiä eri puolilta Länsi-Afrikkaa.

Kuninkaalla riittää puuhaa. Muiden velvollisuuksiensa ohella hän kunnostaa 51 vuotta tyhjillään ollutta Kinton palatsia.

”Palatsin valtaistuimessa piilee suuri voima, sillä se on valmistettu pyhän joen varrella sijaitsevan metsän puista. Henget elävät siellä”, hän sanoo.

”Jokaisella palatsilla on oma rytminsä, esi-isien rytmi. Sen avulla pääsen transsiin. Kysyn aina neuvoa esi-isiltä, ennen kuin teen tärkeitä päätöksiä.”

Kenneth Bambergin valokuvanäyttely Lions Among Us galleria Jangvassa (Uudenmaankatu 4-6, Helsinki) 16.2. asti. www.jangva.fi.

Tausta:

Orjakaupalla kukoistukseen

Afrikassa on ollut suuria kuningaskuntia ja valtakuntia kuten Benin, Joruba ja Ašanti. Benin oli kansainvälisen orjakaupan keskus 1500-luvulta alkaen. Dahomeyn kuningaskunta kukoisti orjakaupan ansiosta 1700- ja 1800-luvuilla. Ranskan siirtomaa siitä tuli vuosiksi 1894–1960. Nykyisin Benin (ent. Dahomey) on yksi Länsi-Afrikan vakaimmista demokratioista. Maassa puhutaan ranskan lisäksi 55 kieltä. Pääuskonnot ovat kristinusko, islam ja voodoo, joka perustuu animistisiin uskomuksiin.

Kuninkaiden kolme luokkaa

Beninin kuninkaat jakautuvat kolmeen luokkaan. Toisen ja kolmannen luokan kuninkaat toimivat ensimmäisen luokan kuninkaiden alaisuudessa.

Kuninkaiden neuvostoon kuuluvat 54 kuningasta polveutuvat vanhoista kuningassuvuista. Heillä ei ole perustuslaillista asemaa eikä heille osoiteta varoja valtion budjetista. Kuninkaat matkustavat diplomaattipassilla.

Vaikka kuninkailla ei ole poliittista valtaa, tasavallan presidentti konsultoi kuninkaiden neuvostoa tärkeissä kysymyksissä. Kuninkailla on tärkeä hengellinen rooli.

Kuninkaat edustavat jatkuvuutta ja pitävät yllä maan rikasta kulttuuriperintöä. He voivat tehdä aloitteen rituaalin järjestämiseen henkien lepyttämiseksi. Rituaaleja järjestetään esimerkiksi silloin, kun aluetta vaivaa kuivuus, nälänhätä, sairaus- tai onnettomuusepidemia tai jos kalansaalis on ollut huono. Rituaalissa pidetään yllä vanhoja seremonioita, rytmejä, tarinoita ja tansseja. Voodoopapeilla on niissä tärkeä rooli.

Kuninkaat toimivat alueellaan arvostettuina neuvonantajina, sovittelijoina ja parantajina ja ovat tärkeitä mielipidejohtajia. Rituaalit liittävät yhteen myyttisen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ja kokoavat yhteen nykyihmiset, esi-isät, jumalat ja henget.

Gbéetimé Tognon, Okpán kuningas.

Egbakotan II, Dassan kuningas.
 

Adjiwatonou Yewa Kpedo III, Kinton kuningas.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!