Kansalaisyhteiskunnan asemasota

Keniassa vallanpitäjät ovat torpanneet paikallisen median itsesääntelyn ja saattavat kiristää myös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä. Häviäjiä ovat ennen muita kenialaiset itse.

Kenian kansalaisyhteiskunta käy parhaillaan väsytystaistelua toimintavapautensa puolesta.

Viime vuoden lopulla Kenian parlamentti sääti ja presidentti allekirjoitti lain, joka käytännössä lakkauttaa median itsesääntelyn ja sitoo toimittajat ja mediatalot valtion valvontaan.

Myös paikallisten kansalaisjärjestöjen toimintavapauksia rajoittava lakiesitys oli mennä läpi. Se kaatui parlamenttikäsittelyn loppumetreillä, mutta järjestöt ovat varpaillaan. Esitys saattaa tulla uuteen käsittelyyn tämän vuoden aikana.

Medialain nojalla Keniaan perustetaan hallituksen alainen elin, joka voi langettaa toimittajille ja mediataloille sakkoja, jos nämä rikkovat uutisoinnissaan hallituksen määräämiä sääntöjä – joita ei ole vielä edes kirjattu mihinkään.

Yksittäisille toimittajille voidaan langettaa yli 4 000 euron ja mediataloille noin 170 000 euron sakko. Pahimmassa tapauksessa valtio voi määrätä toimittajan lopettamaan ammatin harjoittamisen kokonaan.

Kansalaisjärjestöjä koskevan lakiesityksen mukaan kenialaiset järjestöt voisivat ottaa vastaan ulkomaista rahoitusta korkeintaan 15 prosenttia budjetistaan. Lisäksi laki siirtäisi järjestöjen ulkomaisen rahoituksen hallituksen kontrolloiman toimielimen valvontaan ja vaikeuttaisi järjestöjen rekisteröitymistä.

Hallituksen mukaan lakipakettien tarkoitus on lisätä kansalaisyhteiskunnan vastuullisuutta.

”Lakipaketit ovat hallituksen ovela keino sanoa ’haluamme pitää teidät kurissa’”, sanoo kenialaisen sananvapausjärjestön Article 19:n puheenjohtaja Henry Maina.

Perustuslakia vastaan

Tähän saakka Keniaa on pidetty alueellaan kansalaisyhteiskunnan vapauden mallimaana. Keniassa on useita yksityisomisteisia tv- ja radioasemia sekä sanomalehtiä. Suuret kenialaiset mediatalot, kuten Nation Media Group, ovat laajentaneet toimintaansa naapurimaihin. Median vapautta edistävän Freedom House -järjestön mukaan Kenian tiedotusvälineiden toimintaympäristö on ”osittain vapaa”.

Henry Mainan mukaan uusi medialaki rikkoo Kenian perustuslakia.

”Perustuslain mukaan median sääntelyn on oltava taloudellisista ja poliittisista intresseistä vapaan toimielimen käsissä. Nyt niin ei ole.”

Ongelmallista on, että uuden lain nojalla voidaan rangaista toimittajia, jotka eivät ole syyllistyneet rikokseen vaan rikkoneet ammatillisia ohjeitaan.

Kansalaisjärjestöjä on Keniassa yli 6 500. Moni niistä huolehtii peruspalvelujen saatavuudesta etenkin köyhillä alueilla, kuten rannikolla ja Koillis-Keniassa lähellä Somalian rajaa. Järjestösektori työllistää noin 200 000 ihmistä.

Nyt Keniassa pelätään, että järjestöjen käy kuten naapurimaassa Etiopiassa. Siellä ihmisoikeusjärjestöjen toiminta käytännössä kiellettiin vuonna 2009 hyväksytyllä lailla, joka määräsi ihmisoikeusjärjestöjen ulkomaiselle rahoitukselle kymmenen prosentin katon. Rekisteröityneiden järjestöjen määrä väheni lain säätämisen jälkeen jopa 60 prosenttia.

Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Kenian-työ saattaisi loppua kokonaan, jos kansalaisjärjestölaki menisi läpi. Kenian Amnestyn rahoitus tulee toistaiseksi kokonaan ulkomailta.

”Hallitus kantaa kaunaa, koska järjestöt ovat arvostelleet vallanpitäjien toimintaa ja koettaneet saattaa poliitikkoja vastuuseen teoistaan”, sanoo Amnestyn Kenian-maajohtaja +.

Oppositiotoiminta vaikeutuu

Media ja järjestöt ovat vaatineet Kenian vallanpitäjiä vastuuseen aiempaa kovasanaisemmin etenkin vuonna 2007 käytyjen vaalien jälkeen.

Viimevuotisten vaalien jälkeen kansalaisyhteiskunta arvosteli presidentti Uhuru Kenyattaa siitä, että hallitusneuvotteluja venytettiin ja käytiin suljettujen ovien takana. Parlamenttia puolestaan suomittiin, kun kansanedustajat korottivat ensitöikseen omia palkkojaan.

Haastateltavien mukaan on mitä todennäköisintä, että lakihankkeet ovat hallituksen reaktio myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n paraikaa käynnissä oleviin oikeudenkäynteihin. Presidentti Kenyattaa ja varapresidentti William Rutoa syytetään ICC:ssä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Syytteet liittyvät Kenian vuoden 2007 vaalien jälkeiseen väkivaltaan.

Haastateltavat arvioivat, että hallitus katsoo ihmisoikeusjärjestöjen olevan vastuussa maan johtajien joutumisesta syytteeseen. Osa järjestöistä on esimerkiksi auttanut ICC:tä todisteiden keräämisessä. Kenian hallinnolla oli mahdollisuus käsitellä vaalien jälkeinen väkivalta paikallisessa tuomioistuimessa. Sitä ei kuitenkaan saatu perustetuksi, joten ICC otti syytteet käsiteltäväkseen.

Nyt presidentti Kenyattan oikeudenkäynti on vaakalaudalla, sillä syyttäjä ei ole onnistunut keräämään riittävästi todisteita Kenyattaa vastaan. ICC on syyttänyt Kenian valtiota työnsä tahallisesta vaikeuttamisesta.

Justus Nyang’ayan mukaan lakiehdotukset ovat hallituksen ”järjestelmällinen yritys” torpata oppositiolta kaikki järjestäytymisen mahdollisuudet.

”Kenian poliittinen oppositio on jo heikko, ja jos hallitus onnistuu heikentämään järjestöjen ja median asemaa, kukaan ei enää ole panemassa vallanpitäjiä vastuuseen”, Nyang’aya toteaa.

Nyang’aya itse joutui pelottelun ja väkivallan uhriksi viime vuoden lopulla, kun aseistautuneet ryöstäjät kävivät hänen kimppuunsa kotiovella joulukuisena iltana. Ryöstäjät varastivat Nyang’ayan kotoa rahaa ja arvoesineitä, ja Nyang’aya haavoittui ryöstäjien luodeista.

Nyang’aya toipuu yhä ampumisesta. Hän kuitenkin uskoo, että hyökkäys oli epäonninen yksittäistapaus.

”Minulla ei ole todisteita siitä, että se olisi liittynyt työhöni.”

Vaarassa köyhimpien peruspalvelut

Tuore medialaki näkyy jo kenialaisten toimittajien arjessa. Henry Maina kertoo saaneensa paikallisilta toimittajilta valituksia siitä, että päätoimittajat ovat kehottaneet heitä kirjoittamaan esimerkiksi korruptioepäilyistä varovasti – tai olemaan kirjoittamatta lainkaan.

Moni mediatalo on ahtaalla, sillä hallitus on yksi suurimmista mainostajista. Mainosrahoja on Mainan mukaan jo karsittu niiltä, jotka ovat raportoineet turhan kriittisesti.

Lisäksi Maina pelkää, että Kenian kiristyvällä mediakontrollilla on alueellisia vaikutuksia. Kenian tiedotusvälineet ovat raportoineet paljon naapurimaista, esimerkiksi Etelä-Sudanin sisällissodasta.

”Jos tiedotusvälineet joutuvat leikkaamaan ulkomaan toimintaansa, naapurimaissa ei ole enää toiveita siitä, että edes joku kertoisi niiden asioista riippumattomasti”, Maina toteaa.

Jos järjestölaki menee läpi, häviäjinä ovat ennen kaikkea tavalliset kenialaiset. Peruspalvelut etenkin köyhimmillä alueilla heikentyvät, jos järjestöjen rahoitus vähenee, Justus Nyang’aya ennakoi.

Tilaa Maailman Kuvalehti