Yksitoista vuotta sitten, vuonna 2003, sadattuhannet mielenosoittajat olivat kaduilla. Ympäri Eurooppaa osoitettiin viikosta toiseen mieltä sotaa vastaan. Yhdysvallat liittolaisineen oli lähdössä sotaan Irakiin. Koko Eurooppa tuntui vastustavan sotaa.

Kiivas sodanvastustus ihmetytti meitä Euroopassa asuvia irakilaisia: olihan Yhdysvallat menossa kaatamaan yhtä maailman pahimmista diktaattoreista. Kaatumassa oli Saddam Hussein, mielipuoli, joka oli surmauttanut kahdenkymmenen valtavuotensa aikana ainakin miljoona irakilaista ja ajanut pakosalle tuplasti enemmän.

Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan ymmärtää sodanvastustajia. Emme olleet niin naiiveja, että olisimme uskoneet sodan olevan hyvä asia. Sotaan oli lähdetty myös valheellisin perustein, vaikka Saddamin kaatamiselle olisi ollut enemmän kuin riittävästi oikeitakin syitä.

Viisi vuotta myöhemmin, 2008 Venäjä lähti vähintään yhtä tekaistuin syin sotaan Georgiaan. Sadoistatuhansista Irakin sotaa vastustaneista ei ollut rippeitäkään Euroopan kaduilla vastustamassa Venäjän aikeita.

Tilanne oli sama Krimin-konfliktin osalta maaliskuun alkupuolella. Venäjä oli miehittänyt alueen ja uhannut koko Ukrainaa täysimittaisella sodalla. Ulkomailla asuvat ukrainalaiset olivat yksin lippujensa ja lappujensa kanssa. Eurooppalaisia sodanvastustajia ei näkynyt kaduilla.

Yhdysvallat teki paljon anteeksiantamattomia virheitä Irakissa. Se ei kuitenkaan ole pysyvästi miehittänyt Irakia saati liittänyt sitä itseensä. Venäjä ei puolestaan ole lähdössä Ukrainasta mihinkään. Osan Georgiasta Venäjä liitti itseensä jo viisi vuotta sitten.

Mihin katosivat eurooppalaiset sodanvastustajat?

Lopettivatko sodanvastustajat rauhanpuolustamisen vain siksi, että Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin sodanvastustuksesta huolimatta? Katsovatko sodanvastustajat, ettei heidän mielenilmauksillaan ole merkitystä?

Toivottavasti kukaan ei luovuttanut noin helposti. Uskon, että heidän mielipiteellään oli merkitystä, ja paljonkin. Siitäkin huolimatta, etteivät he onnistuneet estämään Irakin sotaa.

Vai onko vaikenemisessa kyse oikeasti ihan jostain muusta? Onko Georgian- tai Ukrainan sota ollut enemmän oikeutettu kuin Irakin sota? Tuskin Ukrainan tai Georgian johto on ollut pahempi kuin Irakin.

Haluaisin uskoa, että kyse on ollut vilpittömästi sodanvastustamisesta eikä muusta. Herää kuitenkin vahva epäilys, että kyse voi olla ennemminkin eurooppalaisten USA-vastaisuudesta kuin itse sodan vastustamisesta.