Artikkelikuva
Lippispäinen Sonia Saraiva ja Emigete Wanga elävät naisparina Maputossa. He molemmat työskentelevät seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavassa Lambda-järjestössä.

Hiljainen hyväksyntä

Vaikka useissa Afrikan maissa homoudesta voi saada kuolemantuomion, Mosambikin seksuaaliset vähemmistöt elävät rauhassa. Homoseksuaalisuutta ei ole lailla kielletty, eikä homovihaisia kommentteja suvaita. Ongelmana onkin juuri hiljaisuus.

”Olemme etuoikeutettuja täällä Mosambikissa”, kertoo seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavan Lambda-järjestön edustaja Dário de Sousa.

Lambda toimii tyylikkäässä ja valoisassa toimistossa Avenida Vladimir Leninillä, yhdellä Maputon pääkaduista.

”Täällä ei ole homojenvastaista väkivaltaa ja ihmiset ovat ylipäänsä suvaitsevaisia ja rentoja.”

Lambdan ja Oxfamin viime vuonna tuottaman mielipidemittauksen mukaan lähes 40 prosenttia pääkaupunki Maputon asukkaista oli homoavioliitojen kannalla ja peräti puolet vastanneista adoption kannalla. Pienemmissä kaupungeissa mielipiteet olivat vähemmän avoimia.

Homoseksuaalisuutta on tutkitusti Afrikassa ollut aina, mutta kristillisten lähetystyöläisten ja siirtomaaisäntien suhtautuminen on muokannut asenteita eri maissa.

”Portugalilaiset siirtomaaisännät kohtelivat mosambikilaisia hyvin raa’asti ja orjakauppa kukoisti, mutta seksuaalinen suuntautuminen ei ollut mikään iso juttu. Toisin kuin britit ja ranskalaiset, jotka kielsivät homoseksuaalisuuden lailla, katoliset portugalilaiset eivät stigmatisoineet homoutta. He olivat lähinnä välinpitämättömiä’’, kertoo Lambdan johtaja Danilo da Silva GlobalGays.com:in haastattelussa.

’’Toinen syy Mosambikin rentoon ilmapiiriin on se, että uskonnolliset ryhmät eivät ole täällä yhtä fundamentalistisia kuin muissa maissa.’’

Poliittinen eliitti vaikenee

Mosambikin edellinen presidentti Joaquim Chissano julkaisi tammikuussa The Africa Report -lehdessä avoimen kirjeen afrikkalaisille johtajille. Hän pyysi heiltä suvaitsevaisuutta homoja kohtaan. Chissano johtaa yhdessä Tarja Halosen kanssa korkean tason työryhmää, joka edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia.

Chissanon lisäksi yksikään mosambikilainen poliittinen päättäjä ei ole halunnut ilmaista kantaansa. Ministerit voivat olla salaa Lambdan kannattajia, mutta julkisuudessa ei tukea heru. Lambda on hakenut turhaan järjestön virallistamista jo viisi vuotta.

Vaikka järjestöä tukevia kommentteja ei kuule, toisaalta myöskään vihapuhetta ei sallita.

Tammikuussa sheikki Aminuddin Mohamed, Mosambikin ihmisoikeuskomission jäsen, aiheutti pahennusta vertaamalla homoja eläimiin ja väittämällä homoavioliittoja uhaksi koko ihmiskunnan olemassaololle. Kommentti kirvoitti vastineita lehdissä ja vaatimuksia sheikki Mohamedin erottamiseksi ihmisoikeuskomissiosta.

Mosambikin portugalilaista perua olevassa rikoslaissa ei mainita homoseksuaalisuutta. Laissa kielletään epämääräisesti ’luonnonvastaiset paheet’. Yksi Lambdan tärkeimmistä tavoitteista on saada lakiin kielto homoseksuaalien syrjimisestä. Tällä hetkellä lainkohta on niin epämääräinen, että joku voi päättää tulkita homoseksuaalisuuden rikokseksi.

De Sousa selittää, että lainsäädäntö yksinään ei riitä. Sekä lainsäädännön että yleisen mielipiteen on oltava suosiollisia.

”Katsokaa Etelä-Afrikkaa: siellä on mantereen homoystävällisimmät lait. Homot saavat mennä naimisiin, adoptoida ja käydä jopa armeijan. Kuitenkin etenkin köyhimmissä kaupunginosissa homoseksuaalit kokevat väkivaltaa ja ’korjaavia raiskauksia’”, de Sousa sanoo.

”Meillä tilanne on päinvastainen. Yleinen mielipide on rento, mutta laki on surkea.”

Brasilialaiset saippuasarjat avartavat mieltä

Drag-artisti Labiba kohautti Mosambikia vuonna 2007 esittämällä kansallisen television kykykilpailussa maan ensimmäisen drag show’n yhdessä kollegansa La Santan kanssa. Voittoa ei tullut, mutta siitä lähtien Labiba ja La Santa ovat tehneet suosittuja kiertueita 24 miljoonan asukkaan Mosambikin kaupungeissa ja maaseudulla.

’’Meidät on otettu kaikkialla hyvin vastaan. Ihmiset saattoivat yllättyä mutta koskaan he eivät olleet vihamielisiä. Mosambik oli selvästi valmis’’.

Haastattelun hetkellä Labiba pyytää, että hänestä kirjoitetaan hänen virallisella nimellään.

’’Olen Iben Elisário, 27, homoseksuaali.’’

Elisário tajusi olevansa homo 15-vuotiaana.

”Meillä ei ollut kotona televisiota, ja perheeni oli hartaita katolilaisia. Luulin olevani ainoa erilainen. Nykyään moni seuraa ­telenoveloita eli brasilialaisia saippuasarjoja, joissa puhutaan hyvinkin avoimesti seksuaalisuudesta. Aiemmin minulle huudeltiin kadulla, mutta ei enää.”

Elisário on yksi Lambdan perustajajäsenistä ja hän auttaa edelleen homopariskuntia kertomalla kondomin käytöstä ja hivistä.

’’Lähden joskus pariskuntien avuksi sairaalaan, sillä asenteet julkisessa terveydenhuollossa voivat olla takaperoisia.’’

Elisário on kaikesta huolimatta kyllästynyt Afrikkaan.

’’Asenteet muuttuvat, mutta liian hitaasti. Haluan naimisiin ja saada lapsia.’’

Kun kysyn Labiban tulevaisuuden suunnitelmista, hän vastaa epäröimättä: ’’Haluan elää niin kauan, että näen homoseksuaalien oikeuksien toteutuvan maassani. Suunta on hyvä.’’

Tilaa Maailman Kuvalehti