Navajo-opas Gregory Holiday ohjaa elämyksiä janoavia turisteja Monument Valleyssä.

Cowboyromantiikka törmää realismiin

Oljaton kylään johtavalla tiellä tarinat lännenelokuvien sankareista vaihtuvat edesmenneiden perhenjäsenten muisteluksi.

Teksti: Sonia LuokkalaKuva: Sonia Luokkala

Pitkät

Navajovaltion alueella sijaitsevassa Monument Valleyssa mesat, maan pinnasta kohoavat hiekka-alueet, hohtavat horisontissa syvän punaisena. Olemme Yhdysvaltain sydänmailla, Utahissa.

”Tämä on John Wayne -maata”, toistaa koulutettu navajo-opas Gregory Holiday, 67, ties kuinka monetta kertaa elämyksiä janoaville matkailijoille. 

Näkymä aukeaa rajattomana navajokansan pyhään maahan. Turisteille se kuitenkin tarjotaan cowboyromantiikan ja americanan höystämänä ikonisena läntenä.

Holiday saattaa päivän viimeiset matkailijat takaisin Arizonaan suuntaavaan bussiin. Huolettoman intiaanioppaan rooli muuttuu, kun hän kuulee minun ja kollegani olevan toimittajia. Saamme vierailukutsun hänen kotiinsa Oljaton kylään.

Kylään johtavalla soraisella hiekkatiellä Holidayn ulkoa opitut tarinat lännenelokuvien sankareista vaihtuvat edesmenneiden perheenjäsenten muisteluksi.

Aavikolla moottoripyöräillyt tytär menehtyi kaksi vuotta sitten keuhkosyöpään. Hänen lapsensa puolestaan menehtyi tappavaan navajoneuropatiaan, harvinaiseen ja vähän tutkittuun sairauteen, jota esiintyy vain reservaatissa. Samankaltaisia oireita oli myös Tshernobylin lapsilla.

1940-luvulla reservaatin mailta löydettiin merkittäviä uraaniesiintymiä. Malmia louhittiin valtavia määriä usean vuosikymmenen ajan, kylmän sodan innoittaman ydinasevarustelun hengessä.

Uraanille altistumisen tiedettiin olevan terveyshaitta, mutta Yhdysvaltain hallitus ja uraaniyhtiöt jättivät asian mainitsematta.

Kaikkiaan Navajovaltion mailla sijaitsee noin 1200 uraanikaivosta. Sulkemisen jälkeen osa kaivoksista on peitetty kivimurskalla, osalle ei ole tehty mitään.

Oljaton kylää ympäröi kuusi voimakkaasti säteilevää suljettua uraanikaivosta. Olosuhteet muistuttavat kehitysmaita: asukkailla ei ole pääsyä puhtaan veden äärelle ja sähköt ovat harvojen etuoikeus.

”Kaikki on saastunutta. Taloni rakennettiin uraanikaivoksen pölyttämästä kiviaineksesta. Myös vesi tekee meidät ja eläimet sairaaksi”, Holiday kertoo.

Nuoruudessaan Holiday oli yksi lukuisista kaivostyöläisiksi houkutelluista navajoista. Hiljattain hänellä diagnosoitiin keuhkosyöpä. Muut kaivoksessa työskennelleet ovat jo kuolleet.

Vaimo kattaa pöydälle kuivatusta maissista ja omien lampaiden lihasta valmistetun perinteisen navajokeiton. Perheen vilpitön vieraanvaraisuus koskettaa ja työnnän ajatukset radioaktiivisuudesta taka-alalle.

Muistelen, kuinka viikkoa aiemmin olin jumiutunut Yhdysvaltain puolella Flagstaffissa sijaitsevaan luomukauppaan pohtimaan, josko valitsemani kahvipavut olivat varmasti torjunta-aineettomia.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!