Katsokaa, olen hyvällä asialla!

Maailmaa ei muuteta poseeraamalla vaan teoilla joilla on seurauksia, Elina Hirvonen kirjoittaa.

Teksti: Elina HirvonenKuva: Teemu Ullgrén

NäkökulmatIhmisoikeudetTasa-arvo

Naisen paljaita rintoja peittää paperi, jossa lukee Bring Back Our Girls!!! Nainen on supermalli Irina Shayk ja kuva hänen panoksensa kampanjaan kaapattujen nigerialaisten koulutyttöjen vapauttamiseksi.

Nigeriasta alkanut kampanja levisi ympäri maailmaa ja lopulta useat maat lähettivät terrorismin torjuntaan erikoistuneita joukkoja etsimään tyttöjä. Silti, lähes kaksi kuukautta kaappauksen jälkeen suurin osa tytöistä on kateissa. Nigerian hallitus on kieltänyt mielenosoitukset ”turvallisuusriskien” takia. Tyttöjen vapauttaminen tilanteessa, jossa maan hallituksella ei ole siihen suunnitelmaa eikä kiinnostusta, on epätodennäköistä.

Tyttöjen kohtalo on lohduton. Samalla kampanja heidän puolestaan elää omaa elämäänsä, jolla on enää hyvin vähän tekemistä tyttöjen kanssa. Sen sijaan siinä kulminoituu paljon kysymyksiä hyväntekeväisyyden ongelmista. 

Pakistanilainen kolumnisti Rafia Zakaria kritisoi kampanjan länsimaissa saamia muotoja ”koulutyttöfeminismistä”, jossa julkkikset puolustavat ”viattomia tummia tyttöjä”, mutta sivuuttavat afrikkalaisten ja aasialaisten feministien kritiikin esimerkiksi omien hallitustensa kauppa- tai sotilaspolitiikkaa kohtaan. Zakarian kritiikki nostaa esiin samoja kysymyksiä kuin Jyväskylän yliopistossa tarkastettu Riina Yrjölän väitöskirja Bob Geldofin ja Bonon toiminnasta Afrikassa. Väitöskirjan mukaan julkkishyväntekijät välittävät Afrikasta kuvaa kurjuuden tyyssijana, jonka ongelmiin ylivertaiset länsimaalaiset tuovat ratkaisun.

Hyväntekeväisyyden kritisoiminen tuntuu helposti tympeältä. Eikö olisi tärkeämpää puhua itse asioista, kaapatuista tytöistä tai köyhyydestä? Eikö tärkeintä ole, että joku yrittää jotain? Totta on, että pahimmillaan kritiikki voi jäädä metakeskusteluksi, missä mitään ei voi tehdä, koska kaikki on väärin. Silti kritiikki on otettava vakavasti. Maailmaa ei muuteta poseeraamalla tai hyvillä aikomuksilla, vaan teoilla, joilla on seurauksia. Tekoihin liittyy valta: ne tekevät, jotka pystyvät siihen. Ne, joilla on mahdollisuus tulla kuulluksi, määrittävät mistä puhutaan ja miten, ja mitkä asiat jäävät sivuun.

Vaikka ongelmat ovat monimutkaisia, yksi asia tuo lohtua: jokaisesta maailman kolkasta löytyy ihmisiä, jotka toimivat ratkaistakseen ympäristönsä ongelmia. Muun maailman hyväntekijöiden haaste on rauhoittua kuuntelemaan heitä.

Osittain kampanjassa nigerialaisten koulutyttöjen puolesta tapahtui myös niin. Kampanjan aloitti nigerialainen nainen, Hadiza Usman, turhautuneena hallituksensa välinpitämättömyyteen. Hän toivoi, että maailma reagoisi. Se toive toteutui.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Elina Hirvonen

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2017 Hirvonen ohjasi dokumentin Kiehumispiste, jossa hän käsitteli Suomen kahtiajakautumista ja muukalaisvihaa.