Medellinin kaupungissa sähköiset liukuportaat kohoavat vuorilla sijaitsevaan Comuna 13 -slummiin asti.

Liukuportaat parempaan elämään

Kolumbian Medellinissä köyhien asuinalueiden oloja parannetaan suurilla rakennushankkeilla. Turvallisuutta ja viihtyvyyttä on lisätty muun muassa vuorille johtavilla liukuportailla.

Teksti: Hannu PöppönenKuva: Hannu Pöppönen

PitkätAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaKolumbia

Kolumbian Medellinissä köyhien asuinalueiden oloja parannetaan suurilla rakennushankkeilla. Turvallisuutta ja viihtyvyyttä on lisätty muun muassa vuorille johtavilla liukuportailla.

”Olin yksin kaupassa illalla ja yhtäkkiä ulkoa alkoi kuulua ammuskelua. Olin silloin raskaana ja pelkäsin todella paljon. Onneksi poliisi tuli nopeasti paikalle”, Viviana Lorena Zapata sanoo.

Hänen pitämänsä sekatavarakauppa sijaitsee leveän jalankulkuväylän varrella kolumbialaisen miljoonakaupunki Medellinin Comuna 13 -kaupunginosassa. Kaupunginosa sijaitsee vuoren rinteellä kaukana kaupungin keskustasta, metro- ja bussimatkan päässä.

Lorena Zapatan mies istuu kauppaa vastapäätä penkillä, heidän teini-ikäinen poikansa pyöräilee paikalle ja juuri koulusta päässyt Tatjana-tytärkin on tullut kaupalle auttamaan äitiään. Lähistöllä joukko ylisuuriin hiphopvaatteisiin ja lippalakkeihin pukeutuneita poikia juttelee keskenään, tiikerinraidallinen bokseri pyörii heidän jaloissaan.

Keskipäivän kirkkaudessa ammuskelua on vaikea kuvitella, ja siitä onkin jo vuosia.

”Ei sellaista tapahdu enää. Kaikki on muuttunut”, Lorena Zapata sanoo.

Hän on asunut Comuna 13:ssa koko elämänsä eli 32 vuotta. Aiemmin alue oli yksi Medellinin pahamaineisimmista barrioista. Lorena Zapata muistaa ajat, jolloin talot oli rakennettu laudoista ja katot pahvista. Nyt kaupan ympäristössä kohoavat punatiilestä muuratut talot, joista osa on rapattu ja maalattu iloisen värisiksi. Lorena Zapatan perheen talo on limenvihreä. Kaupunki on auttanut rahallisesti alueen talojen kunnostuksessa.

Liukuportaat vuorelle

Leveän kulkuväylän varrella on myös Angela Gonzalezin pitämä kioski. Hän on asunut alueella 25 vuotta. Kioskin kupeesta lähtevät sähköiset liukuportaat, jotka laskeutuvat pitkin vuoren rinnettä kuudessa kerroksessa. Näky on surrealistinen: entisen slummin keskelle on rakennettu liukuportaat lähes kiinni ympäröiviin taloihin.

Loppuvuodesta 2011 käyttöön otetut liukuportaat ovat helpottaneet alueella asuvien elämää. Voi vain kuvitella, kuinka kauan ihmisiltä on aiemmin kulunut aikaa rinteen nousemiseen ja laskeutumiseen. Liukuportaat ovat houkutellee myös vierailijoita. Niistä on tullut nähtävyys.

”Tänne tulee turisteja koko ajan enemmän. Heidän joukossaan on esimerkiksi sosiaalialan opiskelijoita ja arkkitehteja ympäri maailmaa, muun muassa Yhdysvalloista, Espanjasta, Perusta ja Brasiliasta”, Gonzalez kertoo.

Kuudessa tasossa liikkuvat liukuportaat säihkyvät vielä uutuuttaan. Ne toimivat arkisin iltakymmeneen. Kaupungin työntekijät päivystävät portaiden luona, ja tasanteilla on penkkejä, joilla voi levähtää ja viettää aikaa. Lähistölle on rakennettu lasten leikkipuisto.

Comuna 13:n liukuportaat ovat yksi esimerkki keinoista, joilla Medellinissä on parannettu köyhien alueiden oloja arkkitehtuurin avulla. Samalla kaupungin marginaalisia alueita on onnistuttu kytkemään lähemmäs muuta kaupunkia.

Hankkeiden myötä myös turvallisuus on lisääntynyt. Vielä pari vuosikymmentä sitten Medellin oli maailman vaarallisimpia kaupunkeja. Huumeparoni Pablo Escobarin aikana kaupungissa vallitsi käytännössä sisällissota ja vuonna 1993 henkirikoksissa kuoli 420 ihmistä 100 000 asukasta kohden. Kahdessa vuosikymmenessä murhien määrä on laskenut 80 prosenttia.

Helpotusta ja turvaa arkeen

Wall Street Journal -lehti, tutkimus- ja koulutusjärjestö Urban Land Institute ja Citi Bank valitsivat Medellinin vuoden 2013 innovatiiviseksi kaupungiksi maailmassa. Perusteluna oli juuri kaupungin voimakas muutos viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

Mies muutoksen takana on Sergio Fajardo­, joka toimi Medellinin kaupunginjohtajana 2003–2007. Hänen aikanaan köyhiä kaupunginosia alettiin kehittää ja niihin suunnattiin aiempaa enemmän julkista rahaa. Keskeisiä kysymyksiä olivat koulutuksen parantaminen ja väkivallan vähentäminen.

Ensin metron jatkeeksi rakennettiin vuorten slummeihin nousevia köysiratoja, jotka helpottavat ihmisten liikkumista. Sitten aloitettiin monia urbaaneja hankkeita, joihin Comuna 13:n liukuportaatkin kuuluvat. Niiden lisäksi on rakennettu kasvitieteellinen puutarha ja sen lähelle tiedemuseo Parque Explora planetaarioineen.

Medelliniin on rakennettu myös lukuisia kouluja ja kirjastoja. Kirjastoista kuuluisin on Giancarlo Mazzantin suunnittelema Biblioteca Parque España. Se sijaitsee Santo Domingon kaupunginosassa, jota aiemmin hallitsivat huumejengit.

Arkkitehti Alejandro Echeverri oli johtamassa useita Fajardon hallituksen rakennushankkeita, muun muassa juuri Comuna 13:ssa ja Biblioteca Parque Españassa.

”Tarkoituksena oli kohentaa ihmisten arjen reittejä, helpottaa liikkumista ja lisätä turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Rakennusten lisäksi parannettiin valaistusta ja rakennettiin julkisia tiloja kuten puistoja”, Echeverri sanoo.

Mallia Comuna 13:n liukuportaisiin haettiin muun muassa Barcelonasta.

Medellinissä rakennetaan nyt paljon ja vaikkapa joenvarren aluetta uudistetaan voimakkaasti. Echeverrin mukaan rahaa ohjataan tällä hetkellä liikaa muihin hankkeisiin, vaikka köyhillä seuduilla olisi vielä paljon tehtävää.

”Medellinin DNA on ollut nimenomaan barrioissa. Se, mitä Comuna 13:ssa on tehty on hyvä alku, mutta tehtävää on paljon jäljellä.”

Arkkitehti on kuitenkin optimistinen, sillä uusi hallitus on luvannut jatkaa hankkeita myös köyhillä alueilla. Tulokset ovat olleet nähtävissä ja erittäin hyviä.

”Arkkitehtuuri on ollut tärkeä työkalu muiden sosiaalisten ohjelmien ohella. Ihmiset tuntevat nyt itsensä arvokkaammiksi ja tuntevat kuuluvansa yhteisöön. Psykologinen muutos on ollut suuri.”

Kirjasto tarjoaa rauhaa ja työpajoja

Samanhenkisen muutoksen voi aistia Santo Domingon kansainvälisiä arkkitehtuuripalkintoja keränneen kirjaston läheisyydessä. Itse kirjasto on mustista laatikon muotoisista rakennuksista rakennettu kokonaisuus. Kun metron jatkeena toimivalla köysiradalla nousee kohti Santo Domingoa, kirjasto erottuu vuoren laella kauas.

Sunnuntaina kirjaston viereisellä aukiolla vallitsee markkinatunnelma. Lapsille on järjestetty hevosratsastusta ja pomppulinna, vähän vanhemmille ilmakivääriammuntaa, jossa palkintoja on purukumia ja pientä rihkamaa.

Kirjastossa ja sen lukusalissa on rauhallista. Muutamat ihmiset istuvat lukusalissa ja käyttävät ilmaista nettiä. Kirjastossa työskentelevä opas Oscar Fernandez kertoo, että kirjastossa järjestetään normaalin kirjastotoiminnan ja näyttelyjen lisäksi paljon erilaisia työpajoja. Nyt on esillä valokuvanäyttely ihmisistä, jotka ovat joutuneet Kolumbian sisällissodan takia pakenemaan ja siirtymään kotiseudultaan Medelliniin. Heitä asuu paljon myös Santo Domingossa. Ihmisten kohtalosta muistuttavat myös lukuisat kirjaston läheisyydessä olevat seinämaalaukset.

Lähellä Santo Domingon asemaa, köysiradan valtavalla betonisella jalustalla istuskelee vanhempi mies, Sergio Arjona. Myös hän kertoo alueen muuttuneen valtavasti niinä vuosina, joina hän on asunut siellä.

”Ennen köysirataa tänne piti tulla bussilla, joka vei ikuisuuden.”

Kun Arjonalta kysyy millainen Santo Domingo oli villeimpinä aikoina, hän vastaa:

”Muy caliente.”

Hyvin tulenarka. 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!