Suuria öljytankkereita Guineanlahden edustalla.

Länsi-Afrikasta uusi merirosvokeskus

Guineanlahti on ohittanut Somalian rannikon Afrikan vaarallisimpana merirosvokeskuksena. Ongelman keskeisimmät syyt johtuvat Nigerjoen suiston öljytuhoista.

Teksti: Kuutti KoskiKuva: Kuutti Koski

PitkätTalousKorruptioAfrikkaLänsi-Afrikka

Guineanlahti on tällä hetkellä merirosvouksen keskus Afrikassa. Liberiasta Gaboniin ulottuvan Guineanlahden vesillä tehtiin viime vuonna 48 merirosvohyökkäystä tai aseellista ryöstöä Kansainvälisen kauppakamarin alaisen International Maritime Bureaun (IMB) mukaan. Somalian rannikolla raportoitiin viime vuonna 15 tapausta. Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) arvioi, että noin puolet merirosvohyökkäyksistä jää raportoimatta.

”Merirosvous on valtava taloudellinen ongelma”, beniniläisen Cotonoun yliopiston maantieteen professori Euloge Ogouwale toteaa.

Vuonna 2011 merirosvouksien määrä nousi Beninissä yhdestä kahteenkymmeneen ja meriliikenteen vakuutusyhtiöiden kattojärjestö listasi Beninin suuren riskin alueeksi. Vaikka seuraavana vuonna hyökkäysten määrä laski kahteen, se ei auttanut Cotonoun sataman liikennemäärää.

Cotonoun sataman liikenne romahti noin 70 prosenttia YK:n turvallisuusneuvoston asettaman arviointiryhmän mukaan. Satamat tuottavat jopa 80 prosenttia Beninin valtion tuloista ja noin 90 prosenttia Beninin ulkomaankaupasta tehdään Cotonoun sataman kautta. Sisämaassa sijaitsevat Niger, Burkina Faso ja Tsad ovat myös riippuvaisia siitä.

Viime vuonna Beninissä ei raportoitu enää yhtään hyökkäystä. Benin on esimerkki Guineanlahden maasta, joka vaikuttaa taltuttaneen merirosvo-ongelman.

Alueellista yhteistyötä

Beniniläisen Grand-Popo -kylän rannassa kohoaa vaaleanpunainen tutkatorni. Tutka-asema on osa alueellista tarkkailuasemien verkostoa. Vastaavia on nyt myös muissa rannikon maissa, tutka-aseman komentaja Bio Kada Moumouni kertoo.

Grand-Popon tukikohta on osa Beninin ja Nigerian vuonna 2011 alkanutta operaatiota, jolla ne pyrkivät torjumaan merirosvoutta. 

”Nigerian kanssa toteutetun operaation ansiosta Beninissä ei ole enää merirosvo-ongelmaa”, Moumouni sanoo. IMB:n tilastojen voi tulkita tukevan väitettä.

Koko Guineanlahden alueella merirosvous on pysynyt kutakuinkin samoissa lukemissa kuin edellisinä vuosina. Merirosvot ovat vain siirtyneet uusiin maihin, esimerkiksi Beninin länsinaapuriin Togoon, sekä kauemmas merelle.

Mustan kullan kähveltäjät

Sekä Ogouwalen että Moumounin mukaan merirosvot tulevat pääsääntöisesti Nigeriasta.

Guineanlahden merirosvous ei ole uusi ilmiö. Aiemmin se rajautui lähinnä Nigerian aluevesille. Ogouwalen mukaan öljy-yhtiöiden turvatoimet ovat tiukentuneet Nigeriassa, mikä on lisännyt öljykuljetusten ryöstelyä ja laajentanut ongelmaa naapurimaihin.

Viime vuonna kidnappaukset lisääntyivät Länsi-Afrikassa, mutta merirosvojen pääasiallinen ansaintakeino on kuitenkin rahdin varastaminen ja myyminen. He kaappaavat enimmäkseen öljytankkereita, tyhjentävät ne ja myyvät öljyn sekä laivojen käyttämän polttoaineen pimeillä markkinoilla.

Nigeria on Afrikan suurin ja maailman yhdenneksitoista suurin öljyntuottaja. EU-maihin tuotavasta öljystä noin kymmenen prosenttia tulee Guineanlahdelta.

Taustalla öljytuhot

Guineanlahden ja Somalian merirosvot ovat kaksi monella tapaa erilaista ryhmää, mutta ilmiöiden takaa löytyy samanlaisia ongelmia. Merirosvoutta tutkinut California Maritime Academyn professori Donna Nincic tähdentää, että molemmissa tapauksissa taustalla ovat paikallisten ihmisten kaventuneet mahdollisuudet elinkeinonharjoittamiseen. Yksi Somalian merirosvouksen keskeisiä käynnistäjiä on ollut Adeninlahden ryöstökalastus, Guineanlahdella taas Nigerian öljytuhot.

Nigerjoen suistoon on vuotanut viiden vuosikymmenen aikana yhteensä puolitoista miljoonaa tonnia öljyä. Vesien ja maaperän saastuminen on vienyt suurelta ihmisjoukolta toimeentulon.

Ympäristötuhot sekä öljyteollisuutta turvaavien armeijan erikoisjoukkojen toteuttamat ihmisten pakkosiirrot ja teloitukset ovat ruokkineet aseellisia konflikteja alueella jo vuosikymmeniä. ”Jos ei ole sähköä eikä ruokaa, ei ole mikään ihme, että ihmiset tarttuvat aseisiin”, Ogouwale toteaa.

Ogouwale kertoo, että jotkut Nigerian aseelliset ryhmät antavat taloudellista tukea paikallisille. Ihmiset saattavat luottaa merirosvoihin enemmän kuin julkiseen valtaan.

Bio Kada Moumouni kertoo, että merirosvoilla on yhteyksiä esimerkiksi paikallisiin kalastajiin. Molemmat kuitenkin painottavat, että Nigerian merirosvouden taustalla on isompia tekijöitä. ”Se on mafiabisnestä”, Ogouwale sanoo.

Suurin osa ryöstetystä öljystä viedään takaisin Nigeriaan ja myydään sieltä eteenpäin. Tähän tarvitaan mittavat verkostot ja mahdollisuus kuljettaa öljy maihin. Moumounin mukaan varastettua öljyä kuljetetaan Nigerian kautta myös esimerkiksi Beniniin, Togoon ja Ghanaan.

Mahdollisista poliittisista kytköksistä puhuttaessa Ogouwale hiljentää ääntään: ”On täysin mahdollista, että ilmiö kytkeytyy myös poliittiselle tasolle, mutta siitä minä en tiedä sen enempää.”

Jahti jatkuu

Tutka-aseman komentaja Moumouni vaikuttaa tyytyväiseltä. Beninin rannikko on aiempaa turvallisempi.

Guineanlahden alue on kuitenkin edelleen merirosvouksen keskus ja tämä näkyy myös Beninin taloudessa. Euloge Ogouwalen mukaan ongelma ei ratkea Beninissä tai missään muuallakaan ennen kuin alueellinen yhteistyö saadaan toimimaan.

Toimittaja ja poliittisen talouden tutkija Joris Leverink taas on pitänyt alueellisia toimia joka tapauksessa riittämättöminä. Hänen mukaansa Guineanlahden merirosvo-ongelma ei tule helpottumaan, ellei Nigeria saa sisäisiä ongelmiaan ratkottua.

Bio Kada Moumouni uskoo kuitenkin alueelliseen yhteistyöhön. ”Tutka-asemien verkosto on melko uusi juttu. Sen vaikutukset alkavat kohta näkyä”, hän vakuuttaa.

TIETOKULMA: Merirosvous

Merirosvoudella tarkoitetaan merellä tapahtuvaa kauppalaivojen ryöstämistä. Joskus siihen sisällytetään myös mereltä maalle suuntautuvat ryöstöretket tai sisävesillä tapahtuvat ryöstöt.

Juridisessa kielessä termi on rajatumpi: vain kansainvälisillä merialueilla tapahtuvia ryöstöjä kutsutaan merirosvoudeksi. Tässä artikkelissa on kuitenkin käytetty merirosvous-käsitettä kuvaamaan missä hyvänsä merellä tapahtuvia aseellisia ryöstöjä.

Merirosvoutta esiintyy nykyisin lähinnä Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Suomessa on jaettu viimeksi tuomioita merirosvoudesta vuonna 1943.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!