Artikkelikuva
Elizabeth Nkere muutti takaisin lapsuutenkotiinsa vuosien turvakodissa asumisen jälkeen. Äiti Rechael Kanyiha on onnellinen tyttärensä puolesta siitä huolimatta

Tyttö, joka päätti toisin

Kenialainen masai-tyttö Elizabeth Nkere pakeni ympärileikkausta ja lapsiavioliittoa 9-vuotiaana. Nyt 19-vuotiaana hän on karismaattinen johtaja ja aktivisti, joka taistelee perinnettä vastaan kotiseudullaan.

Full Gospel Church of Kenya ei ensinäkemältä vaikuta kirkolta. Se on lautahökkeli keskellä Riftin laakson vehreyttä Lounais-Keniassa. Vain käsin raapustettu kyltti oven yläpuolella kertoo, että  kyseessä on Herran huone.

Sunnuntaiaamupäivänä kirkko herää eloon. Kylän lapset pyörivät hökkelikirkon luona ihmettelemässä sisään valuvaa väkeä. Pian pihanurmella alkaa pyhäkoulu. Englantia varsinaisesti osaamattomien pikkulasten kovaääninen ”Fear of the Lord is the beginning of wisdom” -huuto tuntuu hassulta, mutta ainakin yhdessä asiassa tämä kirkko on ollut hökkeli paikallaan: se on tyttöjen ympärileikkaamisen vastaisen työn keskus. Ja yksi työn keskushenkilöistä on 19-vuotias Elizabeth Nkere.

Kirkkopäivänä Nkeren johdolla laulaa ja tanssii iso ryhmä tyttöjä, jotka ovat ottaneet elämänsä käsiinsä ja kieltäytyneet ympärileikkauksesta.

Elizabeth kasvoi suuressa perheessä maaseudulla. Masai-tytön arki täyttyi vedenhausta, oksien keräämisestä, eläinten hoidosta. Ja kohtalo näytti samalta kuin muillakin köyhillä masai-tytöillä: ympärileikkaus ja varhainen avioliitto, joka toisi myötäjäisten kautta perheelle lisää taloudellista turvaa.

Tyttöjen ympärileikkaus oli Keniassa pitkään asia, jota ei kyseenalaistettu. Se oli kenialaistyttöjen aikuistumisriitti ja tae siitä, että tyttö tuli aikuiseksi ja kypsäksi avioliittoon. Erityisesti masai-heimolle ympärileikkaus oli tärkeä perinne.

Maailman terveysjärjestö WHO jakaa ympärileikkaukset neljään alatyyppiin. Niistä massiivisin, niinkutsuttu faraoninen ympärileikkaus tai infibulaatio tarkoittaa ulkoisten sukuelinten osittaista tai täydellistä poistamista sekä typistettyjen häpyhuulten yhteen ompelemista niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi jätetään vain pieni aukko.

Tyttöjä ympärileikataan yhä ainakin 28 Afrikan ja Aasian maassa. Perinne on vanhempi kuin kristinusko tai islam eikä liity uskontoihin. Ympärileikkaukset tehdään tavallisimmin alkeellisin välinein ja ilman kivunlievitystä, mikä johtaa fyysisiin ja psyykkisiin traumoihin.

Myöhemmin ympärileikattuja tyttöjä odottavat virtsaamisvaikeudet, synnytyskivut ja jatkuvat tulehdukset. Joskus ympärileikkaamisen jälkeinen aukko on jäänyt niin pieneksi, että kuukautisveri pakkautuu tytön sisään. Tyttöjä myös menehtyy itse leikkauksien yhteydessä.
 

Keniassa tyttöjen ympärileikkaus kiellettiin lailla vuonna 2011 ja muutamia kymmeniä ihmisiä on saatettu perinteen noudattamisesta oikeuteen. Tänä päivänä arvellaan noin joka neljännen kenialaisnaisen olevan ympärileikattu: vielä vuonna 1998 luku oli YK:n mukaan 38 prosenttia. Ympärileikkauksen kieltävän lainsäädännön lisäksi kansalaisjärjestöt ja seurakunnat ovat tehneet ehkäisytyötä ja edistäneet vaihtoehtoisia aikuistumisriittejä: tyttöjen hiukset voidaan ajaa tai tehdä jotakin muuta fyysisesti vähemmän haitallista.

Ympärileikkauskulttuuri elää silti vahvana. Monessa perheessä ajatellaan, ettei tytöstä voi tulla naista tai yhteisön jäsentä, jollei hänelle tehdä toimenpidettä.

Myös Elizabethin perhe piti itsestään selvänä, että Elizabeth kävisi rituaalin läpi ja astuisi avioon. Päivä lähestyi, kun Elizabeth oli 9-vuotias. Vanhemmat olivat löytäneet hänelle puolison, 65-vuotiaan miehen.

Elizabeth oli kuitenkin päättänyt toisin.
Hän oli käynyt kirkon pyhäkoulussa viisivuotiaasta. Aluksi todennäköisesti vain tavatakseen ihmisiä ja saadakseen koulutusta. 7-vuotiaana Elizabeth kuitenkin koki uskonnollisen herätyksen.

”Olin joella hakemassa vettä. Oli kuivaa ja kuumaa, olin väsynyt. Silloin kuulin sisältäni äänen, joka käski minun mennä kirkkoon. Kerroin äänestä äidilleni, joka kehotti minua menemään kirkkoon seuraavana päivänä.”

Näin Elizabeth myös teki. Seuraavana päivänä hän asteli kirkolle ja kertoi pastorille näystään. Elizabethista tuli kirkon vakiovieras. Evankeliumin lisäksi lapsille kerrottiin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja ympärileikkauksen haitoista. Ja kun Elizabethin oman avioon astumisen päivä koitti, hän oli valmis pakenemaan.

Pako ei ollut helppo. Narokin kaupunkiin, jossa Elizabeth tiesi tyttöjen turvakodin olevan, oli tuntikausien automatka. Kävellen matka veisi viikkoja. Elizabethilla ei kuitenkaan ollut epäilystäkään, etteikö hän lähtisi. Myös äiti tiesi suunnitelmasta eikä halunnut pysäyttää tytärtään. Turvakodissa Elizabeth säästyisi ympärileikkaukselta ja avioliitolta ja saisi käydä koulua. Ties vaikka tytärtä odottaisi valoisampi elämä.

Olen onnellinen Elizabethin ratkaisusta. Nyt hän pystyy auttamaan minua.”

Elizabethin äiti Rechael Kanyiha on tuskin 50-vuotias, mutta työntäyteinen elämä on painanut jälkensä hymyilevään ja nauravaiseen naiseen. Liitto Elizabethin isän kanssa päättyi eroon, ja kuten tavallisesti Kenian maaseudulla, lapset jäivät äidille. Kahden huoneen savimajan pihalla käyskentelee muutama kana, ja lukuisia lapsenlapsia.

”Elizabethin paettua monet paheksuivat hänen ratkaisuaan. Myös Elizabethin isä oli vihainen ja pettynyt. Minä olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä Elizabeth teki. Tämä yhteisö saa häneltä hyviä asioita.”

Rechael Kenyiha on silminnähden ylpeä Elizabethista. Tytär on oppinut englannin kielen ja tekee työtä pelastaakseen muita ympärileikattuja tyttöjä.

Koulut käytyään Elizabeth keräsi oman valistusryhmän. Työ jatkuu kirkon tukemana sekä ulkopuolisten lahjoitusten turvin. Tukijoiden joukossa on esimerkiksi suomalaisten perustama kansalaisjärjestö Bezuneshin ystävät ry. Kiitos tukijoiden Elizabethilla on oma valistustiimi, joka kiertää kylästä kylään. Elizabeth on myös saanut yhdeltä kylältä lahjoituksena maata, jonne hän voisi rakentaa oman turvakodin.

Tärkeää on erityisesti se, että Elizabeth pystyy tukemaan myös äitiään: säännöllisesti hän kantaa äitinsä majaan säkeittäin papuja, riisiä, sokeria ja muita elintarvikkeita. Myös välit isän kanssa ovat kohentuneet: Elizabeth on jopa ollut häneen yhteydessä. Isä on pyytänyt tyttäreltään anteeksi.
 

Miesten rooli on tärkeä. Istumme Elizabethin äidin kodissa nauttimassa makeaa teetä. Paikalle tulee muutama kyläläinen. Keskustelu tyttöjen ympärileikkauksesta velloo vapautuneena: Elizabethin esimerkki on levinnyt. Rechael Kenyiha ei omaa nuoruuttaan muistele, toteaa vain sairastelleensa paljon. Ja synnytykset olivat sietämättömän kivuliaita. Elizabethin sisko Monicah Silole Kisali ei myöskään välttynyt perinteeltä. Hänet leikattiin 15-vuotiaana.

”En tiennyt asiasta mitään. Minulle sanottiin, että leikkaus on pakko tehdä, muuten en ole oikea nainen. Leikkaus oli hyvin tuskallinen, mitä en myöskään tiennyt. Enkä sitäkään, että leikkaus vaikuttaisi minuun niin paljon myöhemmin”, eronnut kuuden lapsen äiti toteaa.

35-vuotias Joseph Matunge Kupele ei ujostele nojatessaan Kenyihan savimajan seinään vinosti hymyillen. Hänellä on kokemusta sekä leikatusta että leikkaamattomasta naisesta.

”Ensimmäinen vaimoni oli ympärileikattu. Hän kärsi siitä kovasti, sairasteli paljon eikä pystynyt kotitöihin. Ympärileikatun naisen kanssa elämisessä on paljon ongelmia: synnytykset pitää hoitaa usein sairaalassa, se on kallista, ja lisäksi vaimo ei ole kiinnostunut miehestään.”

”Joidenkin mielestä ympärileikkaaminen on osa kulttuuriamme. Ei se niin ole. Se tuhoaa naisemme.”

Toisen vaimonsa kanssa Kupele onkin omien sanojensa mukaan paljon onnellisempi.

”Leikkaamaton klitoris on miehen suloisinta suuhunpantavaa”, hän vitsailee ja saa ympärillä seisovat kyläiset purskahtamaan nauruun.
Kyläläiset tietävät, että leikkauksia tehdään edelleen – mutta salassa.

”Kaikki tietävät, missä niitä tehdään, mutta me masait emme kerro, emme vaikka tulisi poliisi. Tällä seudulla on yksi ympärileikkaaja, joka saattaa leikata 20 tyttöä kerralla. Leikkaus on kallis, 2000 shillinkiä (noin 40 euroa) per tyttö.”

On kuitenkin päivänselvää, että suurin osa kyläläisistä ei perinnettä enää hyväksy. Ja suuri tekijä muutoksessa on masai-tyttö, joka 9-vuotiaana pakeni yöhön.

Meeri Koutaniemen tyttöjen ympärileikkausta käsittelevä valokuva­näyttely Vaihtoehto Oulun taidemuseossa 10.10. 2015-31.1.2016.

Tilaa Maailman Kuvalehti