Artikkelikuva
Helly Luvista tuli vapaustaistelija

Vapaustaistelija

Lapsuuden kokemukset Lahdessa vahvistivat Helly Luvia niin, että enää ei pelota edes Isis.

Vuonna 1988 Iran ja Irak sotivat. Sodan keskellä Iranin Urmiassa syntyi Helan Abdulla. Hänet käärittiin lakanaan, ja perhe pakeni Turkkiin.

”Pakolaisleirit Turkissa olivat tupaten täynnä, joten asuimme ensin pari viikkoa kadulla Ankarassa”, kertoo Abdulla, josta on kuoriutunut pop-tähti Helly Luv.

Kun perhe saapui pakolaisleirille, he olivat käyttäneet samoja vaatteita kuukauden. Kassissa oli vain vähän maitoa ja vaippoja Helan-vauvalle.

Yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen perhe pääsi Hollolaan. He olivat ensimmäisiä kurdipakolaisia Suomessa.

Lapsuus Suomessa ei ollut helppo. Perheessä pelättiin, milloin puhelin soi.

”Meillä ei ollut juuri ystäviä Suomessa. Puhelut käsittelivät kuolemaa.”

Helan oli luokkansa ainut oppilas, jolla oli tummat silmät ja musta tukka.

”Ensimmäiseksi muistan lapsuudesta yrittämisen sopeutua. Ymmärsin, etten ollut paikassa, johon kuuluin. Olin koulukiusattu, syrjitty ja yksinäinen.”

Kiusaaminen oli myös fyysistä, siitä on jäänyt jäljelle arpi otsaan.

Helan ei pystynyt keskittymään koulussa, ja koulunkäynti kärsi. Piti vaihtaa luokkaa ja sitten koulua.

Pako löytyi musiikista ja esiintymisestä. Äiti fanitti Michael Jacksonia, ja se tarttui tyttäreen. Isä vei Helania piano- ja tanssitunneille ja näyttelemään.

”Esiintymisestä tuli vapaus, uskomaton fiilis. Jäin koukkuun tunteeseen, että mut hyväksytään ja mua ihaillaan.”

Lahden Hot Club -tanssikoulu jakoi parhaalle oppilaalleen stipendin, jonka turvin vuodesta ei tarvinnut maksaa. Seuraavan vuoden Helan treenasikin 17 tuntia viikossa, 4–5 tuntia päivässä.

”Kun tulin koulusta, laitoin hiukset ponnarille ja lenkkarit jalkaan.”

Teini-ikäisenä Helan sai sopimuksen Suomen Nike Womenin kanssa ja teki katalogeja, kuvauksia, mainontaa ja opetti tanssia.

18-vuotiaana hän muutti Los Angelesiin toteuttamaan unelmaansa, jonka pimeä puoli löi kasvoille heti.

”Kun palaan siihen aikaan, karvat nousevat pystyyn. Vaikeuksia oli niin paljon. Mutta kaikki arvet ovat koituneet voimaksi. Pystyn katsomaan sitä kaikkea nyt ylpeänä, sillä tein sen kaiken yksin.”

Craigslistin kautta löytyi asunto, joka näytti kuvissa ihanalta, poreammekin luvattiin, mutta todellisuus oli karu.

”En uskaltanut avata kaappien ovia, kun sieltä syöksyi torakoita. Koko kämppä haisi kuolleelta.”

Helan nukkui patjalla takit tyynynään ja vaatteet päällä ensimmäiset yöt.

Vuokraisäntä tajusi pian, miten help­­po yksinäistä nuorta naista oli kiristää. Rahan vaatimisen lisäksi hän alkoi tuoda vuokralaisensa asuntoon prostituoituja.

”Joka toinen yö hän teki hommat olkkarissa. Pysyttelin makuuhuoneessa ja sanoin itselleni: pysy vahvana.”

Lähtö Suomeen oli jo lähellä, kun ihme tapahtui. MySpace-viestin kautta tuli viesti kuuluisalta tuottajalta.

Kyseessä oli Grammy-palkintoja voittanut tuottaja Carlos McKinney, joka oli tehnyt töitä Michael Jacksonin, Rihannan ja Beyoncén kanssa.

”Lauloin hänelle puhelimessa Whitney Houstonin I have nothing -kappaleen. Seurasi pitkä hiljaisuus. Pelotti.”

Tuottaja käski Hellyn pakata laukkunsa ja tulla New Yorkiin.

”Menin Yhdysvaltoihin turistiviisumilla. Mulla oli tasan kolme kuukautta aikaa tulla tähdeksi. Kun sain viestin, Suomeen paluuseen oli enää kaksi viikkoa. Haistatin pitkät vuokraisännälle.”

Helly Luv on eräänlainen alkemisti. Hänellä on kyky muuttaa elämänsä vastoinkäymiset voimavaroiksi.

Salaisuus piilee ehkä äidin valokuvassa, joka kiehtoi Hellyä lapsena. Siinä äiti poseeraa univormussa toisessa kädessään punainen kukka, toisessa kalašnikov.

”Ennen kuin äiti tapasi isäni ja sai minut, hän oli peshmerga, kurdien vapaustaistelija.”

Kun muut lapset ihailivat supersankareita, Helan kantoi kuvaa äidistään.

Myös hänen isoisänsä oli ollut peshmerga. ”Se perintö on jäänyt minulle, taistelu vapaudesta ja rauhasta.”

Suomelle Luv on kiitollinen turvapaikasta ja saamastaan koulutuksesta, mutta myös paksusta nahasta, jonka kiusaaminen on kasvattanut.

”Isis ei pidä minusta, mutta ei se tunnu juuri miltään.”

Vapaustaistelija on tullut myös Helly Luvista. Hänkin pukeutuu univormuun ja kantaa videoissa aseita, vaikka hänen todellinen aseensa on musiikki.

Luv muutti Irakiin pari vuotta sitten tekemään paitsi musiikkia myös elokuvaa. Hänet valittiin Cannes-voittaja Bahman Ghobadin Mardan-elokuvan pääosaan 800 hakijan joukosta. Hän esittää elokuvassa 35-vuotiasta Leilaa.

Maailmanmaineeseen hän on kuitenkin noussut kahdella musiikkivideollaan, jotka on kuvattu kurdialueilla.

Ensimmäinen niistä, Risk it all, juhlistaa kurdien vapautta.

”Silloin Kurdistan oli hyvin lähellä itsenäisyyttä. Historiamme on täynnä epäoikeudenmukaisuutta, sotaa, verta ja kuolemaa. Viimein näytti siltä, että olisimme vapautumassa.”

Sitten tuli Isis ja Revolution-video.

”Olin täällä, kun Isis hyökkäsi Sindžarin kaupunkiin, jesidien yhteisöön. Se oli järkyttävää. Isis tappoi kaikki, raiskasi pieniä tyttöjä, leikkasi päitä, poltti vanhoja ihmisiä, barbaarista meininkiä.”

Ihmiset pakenivat vuoristoon, jossa he ehtivät olla viikon ennen kuin muu maailma heräsi iskuun.

”Kauhistutti, ettei muualla tiedetty tästä mitään. Siksi päätin, että minunkin pitää sotia. Tehtäväni on saada viesti maailmalle.”

Isis hallitsee pelolla. Se käyttää aseenaan myös muun muassa sosiaalista mediaa.

”Halusin tehdä yhtä vahvan viestin, joka vahvistaa rohkeutta ja rauhaa. Uskon, että se on toiminut, sillä Isis ei selvästikään ole mielissään. Olen sen tappolistalla. Kurdit taas ovat erittäin ylpeitä videoista ja iloisia siitä, että viestini tavoittaa ihmiset.”

Helly Luv uskoo, että kurdit voisivat hävittää Isiksen kokonaan aseavulla.

”Kurdit eivät tarvitse sotilaita, peshmergat ovat vahvoja ja rohkeita. Jos saisimme moderneja aseita, samanlaisia kuin Isiksellä, voisimme tuhota liikkeen lopullisesti. Ja 1,8 miljoonaa pakolaista voisivat palata kotiin.”

Humanitaarista apua kurdialueella tarvitaan. Ongelmana on, miten auttaa kaikkia pakolaisia, kun maailman vaarallisin terroristijärjestö on naapurissa.

Toisaalta Kurdistan on ainut paikka Lähi-idässä, missä on rauha.

”Koko kurdien historian ajan muslimit, kurdit, juutalaiset, kristityt ja jesidit ovat eläneet täällä sovussa. Radikaali-islam haluaa tuhota tämän historian.”

Tappolistalla Helly Luvin elämä on muuttunut täysin.

”Ensimmäisen videon kohdalla on­gelma oli seksuaalinen viesti ja naisen vahva ääni, joita radikaalit ryhmät eivät sietäneet. Silloin olin jo varuillani, huivi päässä ja piilossa. Mutta se oli pientä verrattuna tähän.”

Luv ei voi enää mennä elokuviin, puistoon tai ostoksille. Julkisella paikalla häntä ympäröivät 20 turvamiestä, joilla on tarkka toimintasuunnitelma.

Silti häntä ei pelota.

”Tein Revolution-videota kahden ja puolen kilometrin päästä Isiksen rajalta. Pari kertaa pelotti, kun luodit lensivät läheltä, mutta missään vaiheessa en ajatellut, että projektista pitäisi perääntyä.”

Hän ei silti usko olevansa poikkeuksellinen.

”Kun näkee sodan kauheuksia, ei pelolle jää tilaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa, taistella loppuun asti ja kuolla ylpeänä. Kaikki muuttuu taisteluvoimaksi.”

Kun Isis tuli, tavalliset ihmiset ryntäsivät koteihinsa ja kaivoivat esiin aseensa, kertoo Helly Luv. Ilman sotilaskoulutusta he lähtivät rajoille, naiset, miehet, vanhukset. Kukaan ei voinut hyväksyä Isiksen tekoja.

”Se inspiroi minua.”

Myös eläimet ovat Helly Luville arvokkaita. Kun hän luki amerikkalaisesta lehdestä, että Irakin Kurdistanin pääkaupungissa Arbilissa sijaitsee maailman toiseksi kurjin eläintarha, hän järkyttyi. Hän tarvitsi Risk it all -videoonsa leijonaa ja päätti hakea sellaisen huonomaineisesta eläintarhasta.

”Kaikki se kamaluus ei näy edes videolla kunnolla. Eläimet eivät olleet enää eläimiä vaan ne olivat kadottaneet itsensä. Jotkut yrittivät itsemurhaa lyömällä it­seään päin kaltereita.”

Helly Luv rakensi eläimille uuden eläintarhan sponsorien ja vapaaehtoisten avulla. Projektista syntyi Luv House -niminen eläinoikeusjärjestö.

”Kurdistanissa ei tiedetä­ näistä, hävettää sanoakin. Pakolaistulvassa eläimet eivät ole ensisijalla, eivätkä kansainväliset eläinjärjestöt uskalla tulla tänne Isiksen takia.”

Helly Luvin elämästä tappouhkausten varjossa kertova fiktiota ja dokumenttia sekoittava elokuva ”A Flag without a Country” saa ensi-iltansa lokakuussa Busanin elokuvafestivaaleilla Etelä-Koreassa.

Tilaa Maailman Kuvalehti