Artikkelikuva
Ilmakuva Dadaabin pakolaisleirin torialueesta toukokuussa 2015. Leiri sijaitsee Kenian ja Somalian rajalla. Se on koti yli puolelle miljoonalle ihmiselle.

Pakolaisleirit muuttuvat pysyviksi yhteisöiksi

Vakiintuneita leirejä on ympäri maailmaa ja niiden väkiluku kasvaa.

Kenia. Enemmistö pakolaisista asuu pakolaisleireillä, jotka ovat hiljalleen muuttuneet pysyviksi.

”Kukaan ei halua myöntää sitä, eivät leirien isäntämaat, ei YK, eivätkä varsinkaan pakolaiset itse”, kirjoittaa tietokirjailja Ben Rawlence  New York Timesissa.

Maailman suurin pakolaisleiri sijaitsee Dadaabissa, Keniassa. Se perustettiin vuonna 1991 tilapäiseksi leiriksi 90 000 Somalian sisällissotaa pakenevalle. Nykyisin leirillä asuu puoli miljoonaa ihmistä.

Kenian hallitus on kieltänyt pysyvät rakennukset, joten asukkaat ovat rakentaneet itselleen majoja mudasta ja oksista. Vesipisteet ovat yhä väliaikaisia, ja vessat reikiä maassa.

Muuten pakolaisten elämä on varsin vakiintunutta: Leirillä pidetään demokraattiset vaalit, sieltä löytyy jalkapalloliigoja, elokuvateattereita ja hotelleja. Generaattorit tuottavat sähköä ja leirin asukkaat käyvät kauppaa salakuljetetuilla tavaroilla ja YK:n ylijäämäannoksilla. Kauppa tuottaa yli 25 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa.

Kenia ei anna pakolaisille työlupia, joten YK tuo leiriin yhä 5 000 tonnia ruokaa kuukausittain. Tällä hetkellä annoskokoja on jouduttu pienentämään 30 prosentilla budjetin pienentymisen vuoksi.

Samankaltaisia vakiintuneita leirejä­ on ympäri maailmaa. Leirien väkiluku kasvaa paitsi konfliktien ja kriisien vuoksi myös siksi, että sinne syntyy uusia sukupolvia.

Länsimaihin sijoitetaan Dabaabin leiriltä vuosittain noin 2000 pakolaista, mutta samaan aikaan sinne syntyy 12 000 lasta lisää, tuhat joka kuukausi.

Ja kun pakolaisten määrä lisääntyy, isäntämaiden säännöt kiristyvät. Kenia on yksi kaikkein tiukimmista isäntävaltioista.
Rawlencen mukaan leiriltä poistumiseen tarvitaan ”liikkumispassi”. Yleensä sellaisen saa lahjuksella. Viime vuonna poliisi pidätti leirin ulkopuolelta löydettyjä pakolaisia urheilustadionille.

”Maailman täytyy sopeutua vakituisiin pakolaisleireihin”, vaatii Rawlence.

”Vaikka isäntämaat eivät myöntäisikään kansalaisuutta, pakolaisille ja YK:lle tulisi sallia investointi infrastruktuuriin, tautien vähentämiseen, työllistymiseen ja asuinolojen parantamiseen.”

Tilaa Maailman Kuvalehti