Sumu olikin yhtäkkiä saastetta, ja mitä sitten tapahtui

Kun Peking tajusi hengittävänsä kuolemaa, syntyi murhetta, kauppaa ja taidetta.

Teksti: Mari ManninenKuva: Katharina Hesse

NäkökulmatSaasteKiina

Kiinalaisten saasteherätys on ollut huimaavaa seurattavaa: hetkessä tietämättömyydestä syvään ahdistukseen.

Tänään Pekingissä on kaikkien aikojen ensimmäinen Punainen hälytys ilmansaasteiden vuoksi. Tehtaita on kiinni, liikenne hiljennetty ja kouluja suljettu. Some hehkuu saastesurua. Viikko sitten oli kyllä hetken paljon tunkkaisempaa, mutta nyt ennustetaan sangen kovia saasteita monta päivää putkeen.

Vielä kolme vuotta sitten lähes kaikki pekingiläiset – korkeasti koulutettuja aivotyöläisiä myöten – luulivat, että ilmassa leijuva harmaus on ihan tavallista sumua. Kiinalaiset naureskelivat saastepuheilleni.

Kun hiukkaskerros värjäsi auringon punaiseksi, pekingiläiset ihastelivat aurinkoista päivää. Kaikkialle tunkeutuva öljyinen katku oli heistä normaali kaupungin haju.

Sitten tuli vuoden 2013 tammikuu ja pääkaupungin pitkä saastepiikki. Pahimmillaan risteyksen yli ei erottanut liikennevaloja. Sensuurikoneisto löysäsi ohjia ja antoi kiinalaistoimittajien kertoa, mitä pekingiläiset todella hengittivät sisäänsä. Myllytys saasteiden syistä (teollisuus, hiilenpoltto ja liikenne) ja seurauksista (sairauksia, keskenmenoja ja kuolemia) kesti viikkoja.

Kansalaiset järkyttyivät. Saasteherätyksen seuraukset olivat melkoiset. Hengityssuojainten myynti tietysti pomppasi taivaisiin. Tosin monet pekingiläiset edelleenkin luulevat, ettei heidän karaistunut elimistönsä reagoi saasteisiin. Moni oikein altistaa lapsensa saasteille, samaan tapaan kuin koira-allergikot koiralle. Onneksi tämä uskomus on hiipumassa.

Taiteilijat innostuivat saasteesta. Se oli syvästi koskettava yhteiskunnallinen aihe, jota sai nyt myös rauhassa arvostella. Ja se myy. Näyttelyissä näkemistäni lukemattomista saastetta käsittelevistä teoksista olen ostanut kolme. Ne ovat rehellinen muisto Pekingistä.

Catwalkilla nähtiin pian mallien kasvoilla ensimmäiset kiinalaisten muotisuunnittelijoiden designaamat hengityssuojaimet. Eräs taiteilija esiintyi hengityssuojaimista tehdyssä hääpuvussa. Tempauksistaan tunnettu upporikas liikemies ryhtyi prostestiksi myymään säilykepurkissa puhdasta ilmaa. Vastikään yksi taiteilija teki tiilen Pekingin ilmasta imuroimistaan hiukkasista.

Pekingiläiset alkoivat ostaa matkoja maihin, joita markkinoitiin puhtaalla ilmalla. Ulkomaisten turistien määrä Pekingissä puolestaan kääntyi laskuun. Se oli hiukan epäreilua Pekingille. Pekingissä asuvien ulkomaalaisten toimittajien laajalle leviävissä tämän jutun kaltaisissa valitusvirsissä mainitaan vain tällä tavalla ohimennen, että Pekingin saastelukemat eivät ole lähelläkään Kiinan pahimpia. Yleensä jutuissa ei kerrota lainkaan, että Intian kaupungit ne vasta pahoja ovatkin.

Pekingin ympäristöstä on vuoden mittaan suljettu ja siivottu saastuttavia tehtaita ja hiilivoimaloita. Eri tasoiset saastehälytykset tasoittavat pahimpia piikkejä. Toimet ovat kyllä tehonneet, vaikka pahimpina saastepäivinä sitä on vaikea uskoa. Greenpeacen mukaan tämän vuoden ilmanlaatu oli alkusyksyyn mennessä 15 prosenttia parempi kuin viime vuonna.

Ensi vuoden aikana odotan pekingiläisten hengityssuojaintietouden syvenevän. Suojaimen pitäisi olla lähes ilmatiiviisti kasvoilla, ja hengitysilman on tultava tehokkaan suodattimen kautta.

Useimmat pekingiläiset yhä käyttävät kevyttä kangaspalasuojainta. Siitä saattaa olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä kankaan läpi tulee vain vedettyä kiihkeämmin savusumua keuhkoihin.

Ilmanpuhdistimien myynti kasvanee kasvamistaan. Suurin osa kiinalaisista ei vielä tiedä, ettei puhdistamaton sisäilma ole juurikaan ulkoilmaa parempaa. Ei se verhojen sulkeminen paljon auta.

Nostalgian hiipuminen vie pidemmän aikaa. Pekingiläiset muistelevat kaiholla, kuinka aiemmin oli parempi ilma. Mittaustulosten mukaan lukemat olivat ennen yhtä kamalat. Sumutetut vain elivät savuverhon takana.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Mari Manninen.

Mari Manninen

Kirjoittaja on Kiinassa asuva vapaa toimittaja.