Jouluruokaa maailmalla

Joulu tuli maailman pöytään

Samaan aikaan kun suomalaiskodeissa syödään kinkkua ja lanttulaatikkoa, tansanialaiset laittavat kokonaisen vuohen grilliin. Brasilialaiset kokkaavat turskapalloja, ghanalaiset kanakeittoa ja fufua.

Teksti: Lotta PeltonenTeksti: Suvi MononenTeksti: Henri PurjeTeksti: Reeta PaakkinenKuva: Jan Rosström

PitkätRuokaTansaniaGhanaBrasiliaTurkki

Kanakeittoa ja fufua: ghanalainen joulu

Ghanalaisen joulupöydän kruunaa kana. Isommalla joukolla saatetaan hankkia myös vuohi. Kanoja myydään tienvarsilla aina h-hetkeen asti, mutta moni ostaa omansa hyvissä ajoin. Viikko pari kanaa pulskistetaan ja jouluna se teurastetaan kotikonstein takapihalla.

Kana siinä missä vuohikin hyödynnetään kokonaisuudessaan. Suurta herkkua ovat esimerkiksi kanan vatsalaukku ja kanan sisältä löytyvät vielä kypsymättömät munat. Kanan jalat puolestaan voi pakata kätevästi kaulanahkaan, siitä saa kivan lihanyytin.

Lihasta perheen äiti valmistaa keiton tai kastikkeen. Keitto tarjoillaan keitetystä maniokista ja ruokabanaanista nuijimalla valmistetun fufun kanssa, kastike keitetyn riisin tai jamssin kanssa.

Ruokailu polvenkorkuisilla pikkupöydillä luonnistuu ghanalaisilta paremmin kuin yhden ison pöydän ääressä. Joulukattausta ei tarvita, sillä arkiset syvät muovilautaset ajavat asiansa pyhänäkin. Taikinamainen fufu syödään sormin, riisiruokia voidaan syödä lusikallakin.  

Jouluna lapset herkuttelevat kekseillä ja limonaatilla, mutta ghanalaiset eivät ole erityisemmin makean perään. Jälkiruoan sijaan mielessä saattaa olla jo seuraava ateria: paistettu riisi (fried rice) tai tomaattipohjaisessa kastikkeessa keitetty riisi (jollof rice), lihapalojen kanssa, tietenkin.

Jouluna muistetaan myös naapureita ja tuttuja, ruokaa riittää kaikille. Jakamisen jalon taidon ghanalaiset taitavat muulloinkin kuin jouluna. Sharing is caring.

Tulinen kanakeitto

resepti ghanalaisittain. Suhtaudu siis rennosti määriin.

Kanafileitä
Yrttejä
Inkivääriä
Sipulia
Chilipaprikoita
Valkoisia munakoisoja
Tomaattia
Kanaliemikuutio

Kypsennä kananpaloja kattilassa pienessä vesimäärässä. Lisää yrteistä, tuoreesta inkivääristä ja sipuleista huhmareessa hierretty tahna.

Lisää keittämällä pehmennetyistä chileistä ja valkoisista munakoisoista (garden eggs) sekä tomaateista valmistettu tahna. Lisää liemikuutio ja riittävä määrä vettä.

Hauduta hiljalleen. Lisää suolaa tarvittaessa.Tarjoile fufun kanssa.

Turskaa kookoksessa: Brasilia

Brasilialainen joulupöytä on eksoottisen värikäs kulttuurien yhteentörmäys. Keskikesän parhaimpaan aikaan sijoittuvaa juhlintaa maustavat niin satokauden trooppiset hedelmät kuin Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta rantautuneet, eteläamerikkalaista temperamenttia paikallisten näpeissä saaneet jouluruokareseptitkin.

Joulupöydän kunkku on kinkku, tai kalkkuna. Maaseudulla possu tarjoillaan kokonaisena, kun taas Rion alueella pienempiin pöytiin mahtuva kalkkuna on suositumpi jouluherkku.

Siirtomaavallan aikaan portugalilaisten myötä brasilialaiseen pöytään matkannut turska saa joulun aikaan monia eri muotoja. Uunissa miedolla lämmöllä valmistettu vaalea kala saa makua perunasta, sipulista, parsakaalista, oliiveista ja tomaatista. Brasilialainen vivahde annokseen tulee siihen lisätystä kookosmaidosta.

Ympäri vuoden ravintoloista ja pikkuruokabaareista löytyvä, turskasta valmistettu turskapallo, bolinho de bacalhau, kuuluu joulupöytään, jossa tarjoillaan myös perinteistä lisuketta farofaa. Farofa on eteläamerikkalaisesta monipuolisesta juureksesta, maniokista, valmistetusta jauhosta, erilaisista yrteistä, ja lihanpaloista pannulla paahdettu ’rae’, joka täydentää salaattien, riisin ja lihojen makua. Ympäri vuoden farofaa nautitaan feijãon, paikallisen papupadan, ja riisin kanssa.

Italialaisvaikutteistenpanettone -kakkujen isojen röykkiöiden saapuminen ruokakauppoihin on merkki joulunajan alkamisesta. Tekstuuriltaan pullaa muistuttavaa ja kuivahedelmillä maustettua kakkua nautitaan kahvin kera ja se on myös suosittu joulunaluslahja.

Perinteisempää jälkiruokaa joulupöydässä edustavat kuitenkin paikalliset köyhät ritarit, rabanadat.

Vaaleasta leivästä valmistetut, pannulla runsaassa voissa paistetut leipäset saavat paksun kanelisokerihunnun. Tämän makea herkku päättää perinteisesti puolenyön aikaan alkavan jouluaterian.

Rabanada

Pullaa, tai ranskanleipää paksuina siivuina
3 dl   maitoa
1,5 dl     kondensoitua maitoa
3 kpl    kananmunaa

kanelia ja sokeria
maun mukaan
öljyä paistamiseen
voita paistamiseen

Leikkaa pulla tai leipä paksuiksi siivuiksi. Sekoita maito ja kondensoitu maito. Sekoita kananmunat ja osa kanelista ja sokerista toiseen astiaan. Sekoita loppu sokeri ja kaneli odottamaan viimeistelyä. Kasta pullan- tai ranskanleivänviipaleet ensin maitoseokseen ja tämän jälkeen kananmuna-kaneliseokseen ennen paistoa.

Paista siivuja pannulla öljy-voi seoksessa kunnes ne ovat kultaisen ruskeita. Aseta palaset paiston jälkeen talouspaperin päälle ja tämän jälkeen kuorruta tuhdilla sokeri-kaneliseoksella. Ennen tarjoilua, viilennä ’ritarit’ jääkaapissa ja nauti hetkestä läheisten seurassa.

Grillattu vuohi kruunaa pöydän: Tansania

Tansaniassa juhlapäivä on 25. joulukuuta, ja silloin syödään aamusta iltaan.

Päivä alkaa tyypillisesti teellä. Sen kanssa nautitaan chapati-leipää ja uppopaistettuja sokeroimattomia munkkeja, mandazeja. Mandazi-taikinaa voi halutessaan piristää kookosmaidolla tai vaikka pähkinöillä. Munkkeja syödään kylminä tai lämpiminä, dipillä tai ilman.

Aamupalan jälkeen alkaa pääruuan valmistus.

Jo hyvissä ajoin on hankittu meheväpakarainen vuohi. Kankkujen lisäksi eläimen valinnassa kiinnitetään huomiota niskaan, koska niskapalat ovat suurinta herkkua.

Vuohi teurastetaan viiltämällä kurkku poikki. Vuohen veri, sisäelimet ja sen vatsalaukusta mahdollisesti löytyvät ruuanjämät sekoitetaan keskenään ja pannaan pataan. Mausteeksi riittävät suola ja pippuri.

Kun tämä kichuriksi kutsuttu keitos on hautunut riittävästi, on taas aika käydä pöytään. Kichuria on pakko syödä ugalin kanssa. Ugali on maissijauhoista tehtyä tiivistä puuroa. Perinteisessä Itä-Afrikan keittiössä sillä on sama rooli kuin perunalla Suomessa.

Joulun pääaterialle käydään alkuillasta.  Ylle on vaihdettu juhlavaatteet. Grillatun vuohen lisäksi tarjolla on kanaa, ruskeita papuja, kaaliraastetta ja paistettua keittobanaania. Tansanian pohjoisosissa keittobanaani korvaa usein riisin ja ugalin.

Joulupöytään kuuluu myös pilahvi. Mannertansanialaiset käyttävät mausteita varoen, mutta tämä intialaisilta omaksuttu riisiruoka on poikkeus. Sen maku tulee maustesekoituksesta, jossa on muun muassa kurkumaa, kardemummaa ja kanelia.

Perinteisesti pilahviin laitetaan riisin ja mausteiden lisäksi lihanpaloja, mutta sen voi tehdä myös kokonaan kasvisversiona. Vegetaristille kasvispilahvi on lihaisan joulumenun pelastus. Sen kanssa sopii hyvin kachumbari, limellä piristetty tomaatti-, sipuli- ja paprikasalaatti.

Juhlajuomana on poikkeuksetta limonadi tai olut.

Reilu kolmannes tansanialaisista on muslimeja, jotka eivät vietä joulua.

Mandazi:

1    kananmuna
1 dl    sokeria
2 dl    vettä tai maitoa
5 dl    vehnäjauhoja
30 g    voita (sulatettuna)
10 g    leivinjauhetta

Hyppysellinen suolaa
Ripaus kardemummaa
Öljyä paistamiseen
Halutessasi voit lisätä vähän kookosmaitoa tai murskattua pähkinää

Sekoita huoneenlämpöiset ainekset keskenään taikinaksi. Taikinan pitäisi olla pehmeän kiinteää, mutta ei liian tarttuvaa. Lisää tarvittaessa jauhoja tai nestettä. Anna kohota 5–10 minuuttia. Levitä taikina noin puolen sentin paksuiseksi ja leikkaa siitä haluamasi muotoisia paloja. Paista ne kasvisöljyssä kullanruskeiksi.

Mezejä ja selleriporsasta

Enemmistöltään islaminuskoisessa Turkissa joulua juhlii pieni vähemmistö paikallisia, jotka kuuluvat joko maan kristittyihin vähemmistöihin (armenialaiset ja kreikkalaiset) tai ovat monikulttuurisista perheistä. Lisäksi maan turistikohteissa joulua juhlivat loma-asunnon ostaneet ulkomaalaiset.

Tasokkaat, kansainväliset ravintolat Länsi-Turkin suurkaupungeissa ja rannikolla tarjoavat joulupäivänä joulumenyitä, mutta tunnelmallisinta joulunvietto on kristityn vähemmistön kodeissa.

Istanbulinkreikkalainen jouluateria koostuu huolella valmistetuista perinneherkuista. Ateria alkaa meze-alkupaloilla ja usein myös kana-riisi-sitruunakeitolla. Sitä seuraa hitaasti sellerikastikkeessa kypsennetty porsas.

Hieman uudempi perinne on rusinoilla ja riisillä täytetty kalkkuna. Lisukkeena on uuniperunoita ja vihanneksia. Ateria nautitaan viinin kera, perheen ja suvun kesken. Paikalle kutsutaan usein myös muita kristittyjä tuttavia, joilla ei ole omaa perhettä kaupungissa.  

Korkeatasoisissa supermarketeissa Turkin länsiosissa on myynnissä porsaanlihasta tehtyjä leikkeleitä, mutta sianlihaa myydään isompina erinä vain muutamassa paikassa. 16 miljoonan Istanbulissa on enää yksi sianlihaan erikoistunut, oman teurastamon omistava lihapuoti. Se kuuluu istanbulinkreikkalaiselle perheelle.  

Viime vuosina Turkissa on keskusteltu, voiko muslimi juhlia joulua. Hartaasti uskovat eivät juhli joulua tai uutta vuotta. Osa Länsi-Turkin maallisimmista asukkaista kuitenkin juhlii uutta vuotta tavalla, joka on saanut vaikutteita joulun vietosta.  He koristelevat olohuoneensa ”uuden vuoden puulla”, illallistavat ja antavat lahjoja.  

Länsi-Turkin kaupungeista monissa on katuja koristeltu ja joulupukkikin saattaa olla elävöittämässä kauppakeskuksen tunnelmaa ennen uutta vuotta.  Uuden vuoden taikoja ja uskomuksiakin on: yksi niistä on, että jos nainen menee nukkumaan uuden vuoden yönä punaiset pikkuhousut jalassa, voi se tuoda hyvää onnea tulevalle vuodelle.

Avgolemono-keitto:

(6 annosta)

1     kokonainen kana
1 dl    valkoista riisiä
3     vatkattua kananmunaa
2    sitruunan mehu
vettä
suolaa ja mustapippuria


Pese kana ja peitä tilavassa kattilassa vedellä. Keitä noin 45 min. Irrota kanasta nahka ja jätä lihat lautaselle jäähtymään. Lisää keittoliemeen riisi, suolaa ja pippuria. Anna porista noin 25 minuuttia. Vatkaa munat sitruunamehuun.

Kun riisi on kypsynyt, kaada munasitruunaseokseen keittolientä, kuitenkin niin pienissä erissä, että kananmunaseos pysyy nestemäisenä. Kaada seos takaisin keittokattilaan, jossa loput liemestä on. Lisää tasaiseen seokseen suolaa ja pippuria makusi mukaan, sekä kananlihan paloja.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Reeta Paakkisen profiilikuva oranssilla taustalla

Reeta Paakkinen

Reeta on valtiotieteen maisteri, vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Hän on opiskellut Kreikan ja Turkin nykyhistoriaa ja politiikkaa King’s College Londonissa ja kansainvälista lakia London School of Economicsissa.