Matkailu avartaa: laajentaa perspektiiviä. Se myös yksinkertaisesti pakottaa ihmistä näkemään maailman kriittisemmin.
Näen jatkuvasti työssäni ihmisten käyvän läpi asioita, joita kenenkään, varsinkaan naisten ja pienten lasten ei pitäisi joutua kestämään.
Omassa tuttavapiirissäni ahdasmielisimmät ihmiset ovat lähes kaikki sellaisia, jotka eivät juurikaan matkusta. Tämä näkyy heissä perspektiivin ja ymmärryksen puutteena.
Räätäliaikojeni oppi-isä tapasi sanoa, että ymmärrys on avain kaikkeen. Kaikkea ei tule hyväksyä eikä sietää, mutta ymmärtää pitää. Toisen ymmärtäminen mahdollistaa yhdessä tekemisen ja yhdessä elämisen.
Kerronkin muutamia syitä, minkä vuoksi jokaisen kynnelle kykenevän kuuluisi matkustaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kauas.
Matkustaminen on helppoa, eikä siihen vaadita kalliita lentolippuja. Voit matkustaa junalla, laivalla – tai liftata. Matkustaessa näet asiat uudesta näkökulmasta ja mikä tärkeintä, luot itseesi uuden suhteen. Koet maailman kauneuden ja rumuuden, sen moninaisuuden ja epätäydellisyyden. Haistat tuoksut ja löyhkät, sukellat epämukavuusalueellesi.
Siispä: Mene jäämerelle ja kiipeä Himalajalle. Osta pelkkiä menolippuja. Näe köyhyyttä, kurjuutta ja kärsimystä. Asu Manilassa slummissa. Koe slummien asukkaiden lähimmäisenrakkaus. Elä pari viikkoa samalla budjetilla kuin hekin. Katso auringonlasku Kuubassa ja polta paikallisen tupakkaviljelijän käsin käärimää sikaria. Tunne, kuinka Havannassa amerikanraudan pakoputken haju täyttää ilman. Haju kirvelee nenässäsi, mutta tiedät pian ikävöiväsi tuota tuoksua.
Tapaa Hondurasissa nuori, jonka kanssa et löydä yhteistä kieltä, mutta joka vie sinut Väli-Amerikan kauneimmalle vesiputoukselle. Saa vatsatauti maukkaasta, mutta bakteerikannallesi sopimattomasta ruuasta. Tule huijatuksi Turkissa ja ryöstetyksi Brasiliassa. Kuuntele korvat punoittaen patologisen valehtelijataksikuskin tarinoita Kambodzhassa.
Purjehdi Tyynen Valtameren autiolle saarelle, joka on viimeinen kohteesi ennen kotimatkaa. Sukella delfiinien kanssa. Aurinko loistaa smaragdinvihreille pelloille ja kullanhohtoisille rannoille. Saari ei ole niin autio, ettet törmäisi siihen matkailijaan, johon törmäsit seikkailusi alussa. Vaihdatte tarinanne ja sähköpostiosoitteenne. Palaat kotiin hiekkaa kengissäsi, sydän täynnä unohtumattomia tarinoita.
Matkustaminen opettaa, että maailmassa mikään ei ole mustavalkoista, vaan täynnä harmaan eri sävyjä. Eri kulttuurien kohtaaminen opettaa, että ihmiset eivät ole sellaisia, joina valtamedia heidät usein esittää. Pääset tarkistamaan, kuinka väärässä olitkaan ennakkoluulojesi kanssa.
Maailman näkeminen ja kokeminen palauttaa terveellä tavalla kaikkitietävän egosi maan pinnalle. Ilman kokemuksia ei ole kasvua.