Näinä päivinä kosijoita riittää. Netti pursuaa vaalikoneita, telkkari väittelyitä ja kadut ehdokkaita. Hetken olemme kansalaisina vallan huipulla.

Mediassa työskentelevät ehdokkaat on pistetty ajat sitten vaalikaranteeniin. Minä tapaan pistää karanteeniin koko vaalit. Seuraan yleensä tarkkaan yhteiskunnallista keskustelua, mutta pari kuukautta ennen vaaleja vaihdan kissavideoihin.

Älkää ymmärtäkö väärin. Minua kiinnostaa kyllä politiikka. Mutta minua eivät kiinnosta vaalilupaukset.

En minä silti vaaleista aivan ilman vaalikoneita selviä. Talouspoliittisesta vaalikoneesta voi kurkistella ehdokkaiden kantoja kestävään kehitykseen. Minun suosikkini löytyy kuitenkin eduskunnan omilta sivuilta.

Nimi vähän harhauttaa. Eduskunta kutsuu sitä vaalikoneen sijaan äänestyshauksi. Sieltä voi tarkistaa, miten edustajat ovat eri äänestyksissä äänestäneet.

Muissa vaalikoneissa on vähän hutera kuluttajansuoja. Ehdokas voi luvata mitä haluaa, mutta monessa asiassa puolueen kanta jyrää. Lehmänkauppojakin kuuluu joskus tehdyn. Tai viimeistään hallitusohjelma on sitonut kädet.

Siksi lupausten sijaan kannattaa perata tekoja.

En toki sorsi tuoreita ehdokkaita. Päinvastoin. Mielestäni on erittäin kannatettavaa vaihtaa kansanedustajia tasaisin väliajoin tuoreisiin. Varteenotettavat ehdokkaat ovat yleensä marinoituneet kunnallispolitiikan puolella. Sieltäkin edustajien toiminnasta löytyy tietoa, jos näkee vähän vaivaa.

Suosittelen lukemaan joskus vaikkapa Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjoja. Ne tarjoilevat ajoittain maan parasta huumoria.

On kyllä muutama kotimainenkin aihe, joiden osalta ehdokkaiden kannat pikkaisen kiinnostavat. Yksi niistä on kansalaisaloite, jossa vaaditaan terveydenhuollon henkilöstölle oikeutta vakaumuksellisista syistä kieltäytyä abortin tekemisestä.

Minusta on aivan hyväksyttävää, etteivät kaikki ammatit ole kaikkien saavutettavissa. Järkevääkin. On fiksua, että palomiehet ovat minua raamikkaampia, ja lentoemännät pidempiä. 150-senttisenä hujoppina moni ammatti – ja ylähylly – on minun ulottumattomissani.

Poliisikouluunkaan minulla ei olisi asiaa surkean näköni takia. Mutta eivät sinne pääse diabeetikot ja epileptikotkaan.

Olemme siis yhteiskunnassa jo sopineet, että jos yksilöllä on sellaisia fyysisiä ominaisuuksia, joiden takia hän ei pysty kaikkiin ammattiin kuuluviin työtehtäviin, hän ei yksinkertaisesti voi valita sitä ammattia.

Minun aivoni menevät solmuun ajatuksesta, että tietty vakaumus toisi oikeuden vältellä tiettyjä työtehtäviä. Vakaumus on oma valinta, pituus tai epilepsia ei.

Rakkaat tulevat kansanedustajat! Jos vakaumus poistaa velvollisuuden tehdä tiettyjä työtehtäviä, niin ehdotan, että saman tien poistetaan myös kaikki eri ammatteja koskevat fyysiset rajoitukset.

Näen jo itseni paloauton ratissa. En ehkä yletä polkimille, mutta muuten olen kyllä oiva palomies. Jaksan kantaa ulos palavasta talosta ainakin kissan.