Syytön – ja yhä vangittu

Mohamedou Ould Slahin on kokenut käsittämättömän julmaa kidutusta, mutta myös kauniita hetkiä Yhdysvaltain pahamaineisessa vankilassa.

Teksti: Marie Kajava

Ihmisoikeudet

Ihan alkuun on sanottava, että jos kirjan kanteen on painettu kirjoittajan nimi väärin, uskottavuutta on hyvin vaikea saada takaisin, vaikka kyseessä olisi Guantánamon vangin päiväkirja. Eikä tämä ole tietenkään kirjoittajan syy. Hän on yhä Guantánamossa eikä varmasti välittäisi kirjoitusvirheistä.

Tai ehkä välittäisikin: Mohamedou Ould Slahin kirjoittama Guantánamon päiväkirja on teos täynnä tarkkaa havainnointia. Slahi on päiväkirjan perusteella erittäin älykäs mies. Hän kirjoitti päiväkirjansa käsin kesän 2005 aikana vankileirillä.

Mauritaniassa syntynyt Mohamedou Slahi joutui vuonna 2001 milleniumpommitusten ja 9/11-iskujen vuoksi vangituksi ja päätyi amerikkalaisten toimesta Jordanian ja Afganistanin kautta Guantánamoon kidutettavaksi.

Häntä vastaan ei asetettu syytteitä ja hänet määrättiin vuonna 2010 välittömästi vapautettavaksi. Yhdysvallat kuitenkin valitti päätöksestä.

Guantánamon päiväkirja on alkuun sekava ja käynnistyy hitaasti: ensimmäiseksi löytyvät syyttömän vangin vaiheet pähkinänkuoressa, sitten teoksen toimittaja Larry Siemsin huomautuksia ja kolmanneksi vielä johdanto, jossa niin ikään avataan Slahin kirjoitus-, vankeus- ja oikeusprosessia. Näiden on mitä ilmeisimmin tarkoitus helpottaa kirjaan tarttumista, mutta paljous pikemminkin uuvuttaa.

Vihdoin, sivulta 59 eteenpäin, ääneen pääsee Mohamedou Slahi. Hänen kielensä, havaintonsa ja ajattelunsa on todella kiinnostavaa.

Hän ei ole mustavalkoinen, hän kritisoi ja kyseenalaistaa kirkkaasti, mutta löytää arjesta vanginvartijoiden olemusta myöten lämpöä ja olosuhteisiin nähden kauniita hetkiä. Kenties juuri tämän ja hartaan islaminuskon vuoksi hän on yhä elossa.

Nimittäin se henkisen ja fyysisen kidutuksen määrä, jonka kohteeksi Slashi on joutunut, ylittää pahuudessaan mielikuvituksen rajat. Maratonkuulusteluja, väkivaltaa, alistamista, henkistä tuskaa, valehtelua, vesikidutusta, seisomakidutusta, jää- ja kylmäkidutusta, seksuaalista väkivaltaa... Lista on pitkä.

”Kokemusteni perusteella voin sanoa, että suostut vielä puhumaan. Me olemme sinua vahvempia, ja meillä on enemmän voimavaroja”, ********* sanoi.

Guantánamon päiväkirja ei ole ainoastaan Siemsin huolellisesti toimittama. Ennen häntä sen ovat sensuroineet mustin palkein Yhdysvaltain viranomaiset. Sivu toisensa jälkeen peittyvät nimet, tarkat yksityiskohdat ja kokonaiset tapahtumasarjat. Toivottavasti kirja on jonain päivänä mahdollista lukea ilman sensuuria.

Tismalleen samaa nimeä­ kantava asianajaja Mahvish­ Rukhsana Khanin vuonna 2008 suomennettu teos valotti Guantánamon todellisuutta pilkahduksina. Slahin teos ottaa tärkeän askeleen syvemmälle kohti vankien arkea. Vaikka teos jättääkin paljon pimentoon ja on paikoitellen junnaava, toisteinen ja kieleltään epätasainen, se on dokumenttina mittaamaton.

Slahi kirjoittaa, että ( - ) amerikkalaisten on syytä tietää – ja heillä on myös oikeus tietää – mitä helvettiä oikein tapahtuu. Ajattelen, että asia koskee koko maailmaa.

Mohamedou Ould Slahi: Guantánamon päiväkirja. Toim. Larry Siems. Like 2015.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!