”Listausten kärkisijoilla ovat Don Quijote (Cervantes), Lord of the Rings (Tolkien), The Tale of Two Cities (Dickens). Suosioon tietenkin vaikuttaa se, että teos puhuttelee lukijoita. Lisäksi teos, sen kirjoittaja ja aihe pitää hyväksyä yleisesti: myydyimmät kirjat ovat pääosin valkoisten miesten kirjoittamia. Nimenomaan maailman luetuinta teosta on hankala tavoittaa; epäilen, että tilastotietomme vaikkapa aasialaisten suosikeista ovat puutteelliset.

Nykyisin markkinointikoneistoin saadaan uusille bestsellereille ennennäkemättömiä ostajamääriä. Bestseller on kuitenkin päiväperho, kun sen sijaan klassikoksi korotettu käy kaupaksi kauan, ehkä ikuisesti. Klassikot ovat niin sanottuja steadysellereitä, joita tarjotaan jatkuvasti uusina painoksina. Tähän ei välttämättä johda se, että lukijat niistä hurjasti tykkäävät, vaan se, että ne on kanonisoitu.

Voisi laittaa lainausmerkkeihin tuon ”suosituimman” kirjan, koska kysymys ei ole kuin korkeintaan osittain lukijoiden aidosta mieltymyksestä. ”Suosittu” teos on suureksi osaksi sellainen, joka rummutetaan lukijakunnan tajuntaan joko kulttuurisen vallan tai markkinoinnin keinoin. Siis kärjistäen: suosituin kirja ei ole suosituin, vaikka se on myydyin tai jopa luetuin.”