Harhautusten aika

Elina Hirvosen mielestä Soini kirjoittaa jäniksenkäpälistä, koska tietää joutuvansa pettämään pienituloiset suomalaiset.

Teksti: Elina HirvonenKuva: Teemu Ullgrén

NäkökulmatDemokratiaVaalitEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Huhtikuisten vaalien jälkeen tapahtui jännittäviä asioita. Pääministeripuolueen arvio valtiontalouden sopeutustarpeista kohosi nopeasti. Hallitusneuvotteluissa puolueet muodostivat yhteisen kuvan talouden tilasta valtiovarainministeriön häkellyttävän pikaisen katsauksen perusteella.

Tuon katsauksen jälkeen kolme suurinta puoluetta alkoivat linjata uhkarohkeaa, hyvinvointiyhteiskuntaa perusteellisesti muuttavaa talouspolitiikkaa, joka on saanut monet akateemiset taloustieteilijät älähtämään varoituksen sanoja.

Näiden asioiden merkitystä yhteiskuntaan ja ihmisten elämään pohdittiin julkisuudessa kiivaasti. Paitsi että ei pohdittu. Julkisuudessa pohdittiin kiivaasti sitä minkä puolueiden äänestäjiä helsinkiläiset näyttelijät tuntevat.

Suomen toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja Timo Soini linjasi tulevaa vaalikautta kirjoituksessaan näin: Saunominen ei ole synti, formuloissa ja raveissa voi käydä ilman lupaa, lihansyöntiä ei kielletä, eikä kouluihin tule pakollista kasvisruokapäivää. Kanarian saarilla voi vierailla ilman tasa-arvoluentoja. Metsän riistaa voi paistaa parilalla, ajaa autolla Helsingin keskustassa ja pyyhkiä pöytää jäniksenkäpälällä.

Samaan aikaan Soini istui hallitusneuvotteluissa suunnittelemassa leikkauksia, jotka tulevat koskettamaan kipeimmin juuri niitä ihmisiä, joita hän on suurieleisesti luvannut puolustaa. Miksi hän kirjoitti jäniksenkäpälistä?

No, tietysti siksi, että juuri niin kannattaa tehdä. Poliittisen keskustelun harhauttaminen olkiukkoihin perustuvaan identiteettipolitiikkaan on klassinen tapa siirtää katse pois tärkeistä kysymyksistä erityisesti silloin, kun politiikan uskottavuus on kriisissä tai ollaan valmistelemassa vaikeita päätöksiä.

Yksi tempun taitureista on Zimbabwen diktaattori Robert Mugabe. Hänen valtakautensa aikana vauras, koulutetun väestön valtio on romahtanut lähes täysin, mutta hän rummuttaa vuosikymmenestä toiseen taisteluaan valkoisia imperialisteja vastaan.

Diktaattori ryöstöviljelee historian todelliselle julmuudelle perustuvaa vihaa pitääkseen katseet poissa oman valtakautensa täydellisestä epäonnistumisesta.

Soinin kirjoituksen voisi kuitata huumoriksi, jos se ei olisi täydellisen laskelmoitua ja täydellisen kyynistä. Soinia ei tarvita lihansyöjien, autoilijoiden tai etelänmatkailijoiden puolustajaksi, koska heidän elämäntapansa ei missään vaiheessa ole ollut uhattuna.

Pienituloisten suomalaisten elämässä aika moni asia taas on seuraavien vuosien aikana uhattuna – ja juuri heidän suojelijansa Soini on luvannut olla. Hän kirjoittaa jäniksenkäpälistä, koska tietää joutuvansa pettämään heidät.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Elina Hirvonen

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2017 Hirvonen ohjasi dokumentin Kiehumispiste, jossa hän käsitteli Suomen kahtiajakautumista ja muukalaisvihaa.