Näistä maisemista on helppo löytää rikolliset.

Rehellisesti rikollisia

Grönlannissa on ollut tapana tunnustaa murhat ja varkaudet. Nyt rosvot opettelevat valehtelemaan.

Teksti: Mari ManninenKuva: Bob StrongKuvatoimisto: Reuters/Lehtikuva

PitkätIhmisoikeudetTurvallisuusEurooppaLänsi-EurooppaTanska

Poliisitilastojen Grönlanti: ahdistusta ja väkivaltaa. 57 000 asukkaan saarella tehdään 50 itsemurhaa ja 8 henkirikosta vuodessa, paljon raiskauksia ja pahoinpitelyitä.

Poliisitarkastaja Bo Borgnæsin Grönlanti: ihania ja rehellisiä ihmisiä.

”Kun kysyn, teitkö tämän rikoksen, he vastaavat, että tein.”

Grönlannissa murhaajat ja varkaat myöntävät tekonsa myös oikeudessa, asianajajien mielestä liiankin nopeasti.

Lähes kaikki rikokset tehdään humalassa.

”Jos joudun pidättämään humalaisen pahantekijän, selvittyään hän pyytää anteeksi. Myöhemmin kun tavataan, hän tervehtii ystävällisesti. Tanskassa näytettäisiin keskisormea.”

Siksi tanskalainen Borgnæs on viihtynyt eri puolilla Grönlantia poliisina 30 vuotta. Osansa on toki luonnollakin. Ilulissatin kaupungin poliisiaseman ikkunan takana meressä lipuu hiljakseen kerrostaloa korkeampia jäävuoria.

Näistä maisemista on helppo löytää rikolliset. Rannikon taajamissa asuu satoja, korkeintaan tuhansia ihmisiä, eikä niiden välillä ole teitä. Pankkiryöstöjä ei edes yritetä.

”Eiväthän he pääsisi pakoon mihinkään.”

Väkivaltarikokset tehdään kaveriporukan kännätessä tai perhepiirissä. Ero Suomeen on se, että Grönlannissa tapetaan ampumalla. Joka perheessä kun on ampuma-ase.

Rikokset selviävät jopa itsekseen. Kun Borgnæs näki kahvilaan murtautujien juoksevan pakoon, hän huusi näitä nimeltä ja käski tulla aamulla poliisiasemalle. Kahdeksalta rosvot odottivat aseman ovella.

”Selvitämme 85–90 prosenttia rikoksista”, Borgnæs sanoo ylpeänä.

Grönlantilaiset luottavatkin lujasti poliisin kykyyn ratkoa ongelmat. Jos naapuri hakkaa vaimoaan, poliisiaseman puhelin kilahtaa.

”Meillä rikoksia jää varmasti ilmoittamatta paljon vähemmän kuin muissa maissa.”

Itsemurhien mysteeriä poliisikaan ei pysty selittämään. Lähes joka viikko joku tappaa itsensä.

Kansalaisten rehellisyys juontuu ankarista oloista, Borgnæs arvelee. Selviämisen ehto on ollut, että kaikki metsästysyhteisön jäsenet ovat pystyneet luottamaan toisiinsa.

Nyt grönlantilaiset opettelevat valehtelemaan.

”Valitettavasti nuoret oppivat televisiosta ja matkoilta eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia tapoja. Meillä on ensimmäisiä erilaisia nuoria, jotka eivät tunnusta rikoksiaan.”

Näitä erilaisia nuoria ovat pahoinpitelystä tuomittu PiuaitsoqPetersen ja murrosta tuomittu Kaka Sandgreen. He ovat ainoat Ilulissatin vankilan 16 vangista, jotka suostuvat tapaamaan toimittajan.

”Asianajaja käski sanomaan, etten ole syyllinen. Olin niin humalassa, etten muista pahoinpitelystä mitään”, Petersen selittää.

Tosin Petersenkin vaikuttaa avoimelta grönlantilaisrosvolta. Niin auliisti hän kertoo olevansa jäsenenä järjestössä nimeltä Arctic Gangsters.

Mitä te teette?

”Huumekauppaa.”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Mari Manninen.

Mari Manninen

Kirjoittaja on Kiinassa asuva vapaa toimittaja.