Öljyvaltiot eivät ota pakolaisia
Rajavartija partioi Saudi-Arabian pohjoisrajalla helmikuussa.

Öljyvaltiot eivät ota pakolaisia

Syyrian naapurimaat täyttyvät sisällissotaa pakenevista ihmisistä. Heitä on Turkissa, Libanonissa ja Jordaniassa, mutta ei Persianlahden rikkaissa öljyvaltioissa. Miksi?

Teksti: Heta MuurinenKuva: Fayez NureldineKuvatoimisto: AFP-Lehtikuva

PitkätMuuttoliike ja pakolaisuusSaudi-Arabia

Neljättä vuotta jatkuvan Syyrian sisällissodan vuoksi maasta on paennut jo yli neljä miljoonaa ihmistä. Suurin osa pakolaisista on hakeutunut naapurimaihin. Turkissa syyrialaisia on lähes pari miljoonaa ja pienessä Libanonissa yli miljoona. Pakolaisia on paljon myös Jordaniassa, Irakissa, Egyptissä ja muualla Pohjois-Afrikassa.

Jordanian eteläpuolella sijaitsevat öljyrikas Saudi-Arabia ja sen pienemmät naapurit Kuwait, Bahrain, Oman, Qatar ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat. YK vetosi vuosi sitten näihin vauraisiin Persianlahden maihin, jotta ne ottaisivat vastaan syyrialaispakolaisia. Toistaiseksi rajat ovat pysyneet kiinni. Esimerkiksi alueen suurimmassa valtiossa, Saudi-Arabiassa, on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan vain 561 pakolaista.

Tilanne ei ole uusi. Öljyvaltiot eivät ole ennenkään ottaneet vastaan pakolaisia lukuun ottamatta pieniä määriä palestiinalaisia ja libanonilaisia. Suurin osa maiden ulkomaalaisista on vierastyöläisiä, jotka tulevat nykyisin pääosin kauempaa, Kaakkois-Aasiasta.

Kaakkoisaasialainen työvoima on halvempaa kuin naapurimaista tuleva, mutta se ei ole ainut syy.

”Naapurimaiden arabeihin suhtaudutaan Saudi-Arabiassa epäluuloisesti, sillä heidän mukanaan pelätään soluttautuvan islamisteja, jotka saattaisivat yhdistyä Saudi-Arabian opposition kanssa ja uhata vallanpitäjiä”, selittää seemiläisten kielten ja kulttuurien professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta.

Samasta syystä myös pakolaisiin suhtaudutaan kielteisesti.

Monarkit vastaan nationalistit

Taustalla on alueen historia: arabimaat ovat jakautuneet uskonnollisiin kuningaskuntiin ja toisaalta sekulaarisiin nationalistisiin valtioihin.

Persianlahden öljyvaltiot ovat uskonnollisia monarkkeja. Saudi-Arabian valtionuskonto on wahhabilaisuus, jota pidetään islamin fundamentaalisena muotona. Opin mukaan uskonnon pyhät kirjoitukset tulee ymmärtää kirjaimellisesti.

”Wahhabismi on käytännössä hyvin samanlaista kuin salafismi, joka on esimerkiksi terroristiliike Isiksen ideologia”, kertoo dosentti Pertti Multanen Helsingin yliopistosta.

Syyria puolestaan on rakenteeltaan moderni, sekulaari valtio. Monissa arabivaltioissa tapahtui toisen maailmansodan jälkeen monarkkien vastaisia vallankumouksia. Syyrian tapauksessa käytiin läpi useitakin sotilasvallankaappauksia 1940-luvun lopulta 1960-luvulle. Monarkit kumottiin myös esimerkiksi Egyptissä vuonna 1952 ja Irakissa 1958.

Jäljelle jääneet kuningaskunnat pelkäävät vallankumousta omassa maassaan.

Syyrian hallintoa vastaan taistelevien islamistien voitto olisi Saudi-Arabian intressien mukaista, ja maan tiedetään tukevan oppositiojoukkoja Syyriassa.

”Pakolaisten vastaanottaminen auttaisi Syyrian hallintoa poistamalla painetta rajalta, joten se ei olisi poliittisesti järkevää Saudi-Arabian kannalta”, toteaa tutkija Wolfgang Mühlberger Ulkopoliittisesta instituutista.

Apua ja ehtoja

Professori Juusolan mukaan pakolaisten vastaanottamiselle ei yksinkertaisesti ole riittävästi ulkopuolista eikä varsinkaan sisäistä painetta.

”Öljyvaltiot ovat varallisuutensa vuoksi painostusmahdollisuuksien ulkopuolella.”

Sisäistä painetta esimerkiksi solidaarisuuden muodossa ei ole tarpeeksi, koska Persianlahden valtioissa identifioituminen yleisesti arabeihin on heikompaa kuin muualla. Identiteetti pohjautuu heimoyhteiskuntaan kansakunnan sijaan, sanoo Juusola.

Öljyvaltiot antavat kuitenkin avokätisesti humanitaarista ja muuta apua muille maille. Vielä 1960- ja 1970-luvulla öljybuumin valtakaudella muut arabit saivat suurimman osan öljyvaltioiden kehitysavusta. Lisäksi Persianlahden vierastyövoimasta kolme neljäsosaa oli tuolloin arabeja. Työläisiä tuli muun muassa Libyasta, Irakista ja Algeriasta.

Nykyisin vierastyöläisistä vain neljännes on arabeja. Lähialueen siirtotyöläisiä on karkotettu silloin tällöin poliittisista syistä. Esimerkiksi 1990-luvulla Saudi-Arabia karkotti lähes miljoona jemeniläistä.

Tänä vuonna Syyrian pakolaisia on Persianlahden maista tukenut eniten Kuwait. Se on suurin rahoittajamaa Yhdysvaltojen ja Britannian jälkeen.

Saudi-Arabia puolestaan on 20. suurin humanitaarisen avun antaja maailmassa ja palestiinalaisten suurimpia rahallisia auttajia.

Saudi-Arabian ulkopolitiikka on kuitenkin vahvasti ideologista ja sen apu sisältää ehtoja. Esimerkiksi Jemenin sisällissodan aikana Saudi-Arabia on luvannut apua, mutta pidättänyt sitä kapinallisjoukkojen hallussa pitämien alueiden siviiliuhreilta. Saudi-Arabia taistelee Jemenissä houthi-kapinallisia vastaan, jotka ovat pakottaneet presidentin pakenemaan pääkaupungista.

Heimosuhteet eivät riitä

Heimoyhteyksillä valtioiden välillä voisi ajatella olevan merkitystä. Nekään eivät kuitenkaan ole niin voimakkaita, että ne saisivat Persianlahden monarkioita avaamaan oviaan pakolaisille.

”Kun Syyria itsenäistyi Ranskasta, heimorakenne painettiin baath-puolueen ja erinäisten sotilasvallankaappausten alle”, kertoo Pertti Multanen.

Wolfgang Mühlbergerin mukaan pako Persianlahden maihin on syyrialaisille pakolaisille kaikkein epämieluisin suunnitelma.

”Suurin osa pakolaisista haluaa palata kotiin niin pian kuin mahdollista. He haluavat jäädä rajan tuntumaan. Seuraavaksi paras suunnitelma on lähteä Turkkiin tai Eurooppaan. Persianlahden maihin pyrkiminen tulee vasta näiden vaihtoehtojen jälkeen.”

Jotkut syyrialaiset ovat hakeneet työviisumia Persianlahdelle, mutta tähän asti hakemukset on evätty.

Kuusi prosenttia Eurooppaan

Toisin kuin uutisoinnista voisi päätellä, Syyrian pakolaisista vain kuusi prosenttia on hakeutunut Eurooppaan nelivuotisen sodan aikana. Syyrialaisten turvapaikkahakemuksia Eurooppaan on UNHCR:n mukaan huhtikuusta 2011 kesäkuuhun 2015 yhteensä vähän yli 300 000. Euroopalla tarkoitetaan tässä yhteensä 37 Euroopan maata, mukaan lukien EU-maat.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Heta Muurinen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.