Artikkelikuva
Kouluateria on tärkeä tyttöjen koulunkäynnin tuki. Seitsemäsluokkalainen Nisha odottaa vuoroaan ruokajonossa.

Parasta on oppiminen ja leikkiminen

Intialaisessa kyläkoulussa tuetaan tyttöjen opiskelua.

Maanantaisin vihanneksia ja roti-leipää, tiistaisin ja keskiviikkoisin linssejä ja riisiä!” Kolmasluokkalaiset Ranjan, Rinku ja Nisha luettelevat koulunsa ruokalistaa.

Olemme Bhurmal Rupaji Golank Jainin tyttöjen peruskoulussa Lunawan kylässä Rajasthanin osavaltiossa Intiassa. Koulu on perustettu jo ennen Intian itsenäisyyttä, vuonna 1942. Kouluruokailu opinahjoon saatiin vuonna 2002.

Luokkahuoneen seinät ovat vaaleansiniset. Pulpetteja ei ole. Lattialla istuva iloinen lapsijoukko laskee ja ilmoittaa lukumääränsä nopeasti: 21 oppilasta. Opettaja Manisha kertoo, että kolmos- ja nelosluokka opiskelevat yhdessä.

Päivän oppiaineet ovat hindi, englanti, matematiikka ja ympäristöoppi. Mikä on aineista mieluisin? “Hindi!” kuuluu vastaus kuin yhdestä suusta.

Koululaisten menoa seuraa puolitoistavuotias Chinu, opettajan tytär. Chinu on usein äidin mukana töissä.

Lattialla lojuu värikkäitä reppuja, joista monet ovat kantajiaan paljon leveämpiä. Rikkinäisiä vetoketjuja on paikkailtu hakaneuloilla. Lapset esittelevät opiskeluvälineitään: kirjoja, lyijykyniä, vihkoja. Koulu tarjoaa kirjat. Perheet ostavat vihkot ja kynät, osa saadaan lahjoituksina.

Lasten edistymistä seurataan

Rehtori Tara Nagar oli aikanaan oman kylänsä koulun ensimmäinen tyttöoppilas. Isä, rehtori hänkin, halusi tytön opiskelevan. Isovanhemmat vastustelivat. Jatko-opintoihin Nagar haki perheeltään salaa ja kertoi heille vasta kun sisäänpääsy oli varmistunut.

Nagar kertoo, että aiemmin tässä koulussa vain puolet tytöistä suoriutui peruskoulun loppuun. Nyt luku on lähes sata prosenttia. Tyttöjen koulunkäyntiä tuetaan esimerkiksi koulun hallintokomitean kautta, johon kyläläiset osallistuvat. Opettajat seuraavat tarkasti lasten edistymistä ja vanhemmat motivoivat toisia vanhempia lähettämään tyttärensä kouluun.

Koulussa opiskelee 149 tyttöä – ja 31 poikaa. He ovat oppilaiden pikkuveljiä.

Koulua käydään kuutena päivänä viikossa. Päivä alkaa puoli kahdeksalta ja päättyy varttia vailla kahdelta. Lapset kulkevat kouluun jalan. Kaukaisimmat kodit ovat reilun kilometrin päässä. Ystävien kanssa matka taittuu mukavasti.

Ranjanin, Rinkun, Nishan ja luokkatoverien mukaan koulussa parasta on oppiminen, piirtäminen ja leikkiminen. Peruskoulun jälkeen he haluavat jatkaa ”isossa koulussa” kylän ulkopuolella

Tilaa Maailman Kuvalehti