Artikkelikuva
”Lapset saa helposti koukutettua opiskelemaan rullalautailun varjolla"

Rakkaudesta rullalautaan

Benjamin Pecqueur löysi elämänsä tarkoituksen vanhan rullalautansa avulla.

Mopotaksi jättää metallikatoksisen hallin eteen, josta kuuluu lasten ja rullalautailun ääniä. Portin takaa löytyy leppäkertturamppeja, skeittimainoksia – ja rullalautailijoita. Mukana on myös vaikeasti vammautuneita, joista yksi istuu rullalaudan päällä ja työntää vauhtia kehittymättömillä raajoillaan.

Phnom Penhissä Kambodžhan Skateistan-järjestöä luotsaava Benjamin Pecqueur, 36, jätti uransa Ranskassa ja löysi elämäntarkoituksensa vanhan rullalautansa avulla.     

”Työskentelin Ranskassa teatterimanagerina. Olin 25 mutta tunsin olevani ainakin 35-vuotias. Niinpä myimme vaimoni kanssa kaiken ja lähdimme Aasiaan”, seitsemän vuotta Kambodžhassa asunut Pecqueur toteaa.

Skateistan on rullalautailun ja koulutuksen avulla rauhaa sekä tasa-arvoa edistävä kansalaisjärjestö, joka syntyi Afganistanissa vuonna 2007. Järjestön uusin toimisto on Etelä-Afrikassa. Arvot ovat kaikkialla samat ja esimerkiksi tyttöjen voimauttaminen on tärkeää.

Pecqueur istuu rullalaudalleen ja kertoo aluksi pyörittäneensä kiertävää teatteria eri kansalaisjärjestöjen laskuun. Draama toimi vaikutustyönvälineenä, jonka avulla paikalliset kertoivat muun muassa huumeista ja väkivallasta. Parin vuoden jälkeen hän päätyi vakituisemman pestin perässä Pour un Sourire D’Enfant -järjestöön, joka tukee vähävaraisten lasten koulutusta. Markkinointipäällikön työ ei kuitenkaan tuntunut omalta.

”Yhtenä päivänä pyysin siskoani lähettämään Ranskasta vanhan rullalautani. Kun tein laudalla temppuja järjestön koulun edessä lapset olivat ihmeissään”, 20 vuotta rullalautailua harrastanut Pecqueur sanoo.

Moni lapsi näki rullalaudan ensimmäistä kertaa. Pian Pecqueur opetti lapsille lautailua tunnin viikossa. Sitten hän sai avustuksen ja rakennutti pienen rampin koulun pihalle. Pian media ja sponsorit kiinnostuivat.

”Kuuden kuukauden päästä olimme rakentaneet rullalautapuiston ja Kambodžhan Skateistan syntyi.”

Aluksi Pecqueur pelkäsi vastuutaan: mitä jos tapahtuu onnettomuuksia? Tai jos lapset omaksuvat huonoja tapoja, kuten pilvenpolton? Toisin kävi.

”Ilman nettiä lieveilmiöt jäivät kokonaan pois. Näillä lapsilla ja nuorilla on ihan oma tyylinsä ja kulttuurinsa.”

Vanhemmat ovat tukeneet toimintaa alusta asti. Skateistan opettaa aikatauluja ja käytöstapoja. Kaikilla on oltava suojavarusteet ja harjoittelussa on säännöt. Lasten tulee osallistua myös muuhun opetukseen.

”Lapset saa helposti koukutettua opiskelemaan rullalautailun varjolla. Se ei kuitenkaan ole tapa kehittää minkään maan koulutusjärjestelmää”, Pecqueur toteaa.  

Pecqueur on sekä haaveilija että realisti. Hän ei tiedä mitä Skateistanille tapahtuu lähitulevaisuudessa, kun kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitetaan jatkuvasti valtiovallan toimesta.

Ensi vuonna on kuitenkin toiveena avata uusi Skateistan-koulu ja kaksi tai kolme uutta rullalautakeskusta.

Kävi miten kävi, mies ei ole heti lähdössä rullalautansa kanssa minnekään.

Tilaa Maailman Kuvalehti