Näkökulmat

Raiskausterveisin, moi!

Viime vuosina raiskauksella uhkaamisesta on tullut pelottavan yleinen tapa hiljentää julkisesti puhuvia naisia. Milloin tästä aiheesta pidetään kriisikokous, kysyy Elina Hirvonen.

”Toivon, että saat kokea raiskauksen ihmeellisen ihanuuden omakohtaisesti.”  

Sain tämän viestin tuntemattomalta mieheltä vähän aikaa sitten. Sitä edelsi kirjeenvaihto turvapaikanhakijoihin liittyviä pelkoja käsitelleestä kolumnistani.

Viestiä lukiessa muistin, millaista oli olla nuori tyttö. Miten ahdistavaa oli, kun tuntemattomat miehet lääppivät ja kuiskivat: ”Paljonko maksaa?” Muistin itsensäpaljastajat ja sen, millaista oli herätä bileiden jälkeen siihen, että tuntematon poika yritti riisua minua. Muistin ystävät, joille kävi pahemmin. Se oli aikaa, jolloin Suomessa asui vain vähän ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Kaikki nuo ahdistelijat ja raiskaajat olivat valkoisia suomalaisia miehiä.

Nyt osa valkoisista miehistä on raivoissaan. Eivät siksi, että nuoria tyttöjä ahdistellaan vaan siksi, että sitä tekevät myös ulkomaalaistaustaiset miehet. Raivo suuntautuu kaikkiin ulkomaalaistaustaisiin miehiin. Raivo suuntautuu myös naisiin, joiden mielestä kaikilla ihmisillä on ihmisoikeudet, myös raiskaajilla. Naisille, jotka sanovat tällaisia asioita ääneen, raivostuneilla miehillä on erityinen rangaistus: nainen pitäisi raiskata.

Jussi Halla-aho toivoi vuonna 2008, että kun ”raiskaukset lisääntyvät joka tapauksessa, raiskatuksi tulisivat oikeat ihmiset eli vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä”.

Sittemmin lähes jokainen nainen, joka on sanonut julkisesti jotain turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien ihmisoikeuksista, on saanut viestejä miehiltä, jotka toivovat tämän tulevan raiskatuksi.  

Näitä viestejä saavat toimittajat, poliitikot, ihmisoikeusjärjestöjen työntekijät, kansalaisaktivistit. Tapanilan raiskauksen jälkeen viestejä saivat myös nuoret maahanmuuttajataustaiset tytöt, jotka valkoiset miehet uhkasivat raiskata ”kostoksi.” Marraskuussa Anttilan mainoskampanjaa kritisoinut naispuolinen bloggari sai ryöpyn raiskausviestejä.

Tämän lisäksi monet rasismiin tai turvapaikanhakijoihin liittyvien asioiden parissa toimivat ihmiset saavat tappouhkauksia. Vastaanottajan kannalta raiskausviestit eroavat tappouhkauksista yhdellä tavalla. Suomessa harva tietää, millaista on pelätä tulevansa tapetuksi. Seksuaalista väkivaltaa on kokenut hyvin moni nainen.  

Raiskausviestit osuvat kipuun, josta lähettäjillä ei ole aavistustakaan. Se on tarkoituskin: raiskaus ja sillä uhkaaminen on ikiaikainen, kulttuurien rajat ylittävä tapa hiljentää nainen. Suomessa uhkailu on paisunut niin laajaksi, että siitä on tullut sananvapauskysymys. Rasismista julkisesti puhuvien naisten on mietittävä, jaksaako ottaa vastaan kuonaryöppyä, joka usein kohdistuu myös läheisiin.

Milloin tästä aiheesta pidetään kriisikokous? Milloin muut miehet kertovat uhkailijoille, että meillä Suomessa kunnioitetaan sananvapautta ja sukupuolten tasa-arvoa?

Tilaa Maailman Kuvalehti