Artikkelikuva

Ilman kotia

Ensin meni tyttöystävä ja asunto, sitten työpaikka. Nyt Marcus Moore on yksi New Yorkin 75 000 kodittomasta. Taivasta hipovat asuntojen hinnat ovat nostaneet kodittomien määrän äärimmilleen.

Marcus Moore on tyypillinen koditon New Yorkissa. Hän on musta, kuten lähes 60 prosenttia kaupungin 75 000 asunnottomasta. Neljä viidestä katujen kodittomasta on miehiä.

Kymmenisen vuotta sitten yhtäkkinen ero tyttöystävästä pakotti etsimään uutta kotia. Kävi kuitenkin niin, ettei Moorella ollut varaa kaupungin kalliisiin hintoihin. Työ vartijana ei riittänyt kattamaan asumiskuluja maailman kiinteistöpääkaupungissa. Lopulta mies päätyi kadulle – ja joutui työttömäksi.

New Yorkissa kodittomuus on kasvanut äärimmilleen sitten 1930-luvun suuren laman, ja kasvaa edelleen. Kaupunki taistelee jatkuvasti pahenevan asumiskriisin kanssa; ongelmana on erityisesti edullisten asuntojen puute. Lähes 70 prosenttia yli kahdeksasta miljoonasta newyorkilaisesta asuu vuokralla. Kolmasosan tuloista yli puolet palaa pelkästään asumiseen.

New Yorkissa kiinteistömarkkinat ovat kaupungin tärkein yksittäinen taloudellinen veturi ja myös poliitikkojen tärkein tuki. Rajusti etenevä keskiluokkaistuminen kiinteistökeinotteluineen ajaa kaupungin värillistä köyhälistöä yhä syrjemmälle.

Vuosien ajan palkat ovat tippuneet ja pysyneet alhaisina, mikä on koskettanut erityisesti pienipalkkaisia työläisiä. Lähes puolet kaupunkilaisista kamppailee köyhyysrajalla. Yhä useammat työssäkäyvät näkevät nälkää eivätkä meinaa selvitä menoistaan.

Parhaillaan New Yorkin kaupungin tarjoamissa majoituskeskuksissa asuu 59 500 ihmistä, enimmäkseen afroamerikkalaisia ja latinoja. Niistä tuli käytäntö jo 1970-luvulla, kun kaupungista oli kadonnut nopeasti suuri määrä pieniä halpoja asuntoja. Kadut täyttyivät kodittomista miehistä, joita hyytävä pakkanen tappoi pahimmillaan hypotermiaan.

Suojakotien tuli olla vain väliaikainen ratkaisu – tie pitkäaikaiseen edulliseen asumiseen. Vuosituhannen vaihteessa kodittomuus alkoi kuitenkin lisääntyä rajusti. Vuonna 2015 keskuksissa asui enimmillään yli 60 000 ihmistä, joista 25 000 oli lapsia.

Lisäksi Manhattanin kaduilla ja metroissa nukkuu tuhansia asunnottomia, jotka pysyttelevät kaukana turvattomiksi kokemistaan majoituskeskuksista. Monet pelkäävät väkivallan uhkaa ja useat naiset ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä, kaupungin asunnottomat kertovat.

New Yorkin kaupungin majoituskeskuksien ylläpitoon vuosittain kuluttamat rahat valuvat entistä enemmän yksityisten taskuun. Pitkäaikaisten ratkaisujen etsimisen sijaan majoittamisesta on tullut keino tuottaa voittoa kodittomien kustannuksella.

USA:ssa on 565 000 koditonta. Maanlaajuisesti kodittomuus on saatu laskuun presidentti Barak Obaman kaudella, mutta kehitys on ollut epätasaista erityisesti suurkaupungeissa.

Noin 57 prosenttia New Yorkin kodittomien majoituskeskuksissa asuvista on afroamerikkalaisia, 31 prosenttia latinoja, kahdeksan prosenttia valkoisia.

New Yorkin kaupunki käyttää vuosittain yli miljardi dollaria kodittomien majoituskeskusten ylläpitoon, noin 3500 dollaria asunnotonta kohti.

Yhden huoneen vuokra Brooklynissa on juuri nyt tuhannen euron luokkaa, kun taas asunnon vuokra on keskimäärin 3000 euroa. Kesällä 2015 Manhattanin vuokra-asuntojen keskitaso nousi 4000 dollariin.

20 prosenttia New Yorkin kodittomista käy töissä, mutta heidän tulonsa eivät riitä kaupungin kalliiseen hintatasoon.

Asuinalueilla, joissa on eniten kodittomien majoituspalveluihin päätyviä köyhiä, on myös suurin määrä tyhjiä kiinteistöjä – usein kiinteistökeinottelijoiden hamstraamia.

Picture The Homeless -järjeston selvityksen mukaan New Yorkin tyhjät kiinteistöt voisivat majoittaa kaupungin kodittomat viisinkertaisesti.

Tilaa Maailman Kuvalehti