Näkökulmat

Jos nuorilla ei ole unelmia…

Jos nuoret olisivat saaneet päättää, Iso-Britannia ei eroaisi Euroopan unionista ja Hillary Clintonista olisi tullut Yhdysvaltain presidentti. Pian nämä nuoret ovat vallassa, kirjoittaa Laura Häkli.

Spes patriae. Nuoret. Isänmaan toivo. Käytössä kulunutta latinaa, johon on mukava turvautua turbulentteina aikoina.
Sanonta kuvaa meidän ja koko yhteiskunnan odotuksia nuoria kohtaan, mutta toivo liittyy nuoriin myös toisin: nuoret ovat täynnä toivoa – tai heidän ainakin pitäisi olla. Toivo kehittyy jo alle kaksivuotiaassa lapsessa, jos hänen tarpeisiinsa vastataan. Kukoistukseensa toivo puhkeaa nuoressa ihmisessä, jolla on edessään valtava määrä mahdollisuuksia, valintoja, haaveita ja suunnitelmia.

Toivoa pidetään nykytieteessä niin merkittävänä, että sitä tutkitaan yhä enemmän. Toivon merkitys on tunnistettu esimerkiksi sairauksien hoidossa, ihmisen kehityksessä, mielenterveyden edistämisessä ja asenteissa. Toivoa on tutkinut muun muassa Katja Tikkanen väitöskirjassaan, jonka mukaan toivo on nuorelle jokapäiväisen elämän peruselementti, tieto pysyvyydestä, uskoa ja luottamusta tulevaan ja tavoitteiden saavuttamiseen. Nuoret itse kuvasivat toivoa elämään kuuluvana perusasiana, joka on kaikki.

 

Mutta mitä jos toivoa ei ole? Jos tulevaisuus näyttää pelkästään ankealta, köyhältä tai suorastaan epätoivoiselta.

Maailmassa on nyt enemmän nuoria kuin koskaan aiemmin. YK:n väestörahasto UNFPA:n mukaan 10–24-vuotiaita on 1,8 miljardia, ja heistä noin 85 prosenttia asuu kehitysmaissa. Moni on työttömänä: ILO:n mukaan nuorten työttömien määrä nousee tänä vuonna 13,1 prosenttiin. Vaikein tilanne on Arabimaissa ja Pohjois-Afrikassa, jossa nuorista noin joka kolmas on vailla töitä.

Itse asiassa työttömyys ei ole edes pahinta. Maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa, nuoren on otettava vastaan mikä tahansa työ mitättömästä palkasta ja karmivista työoloista huolimatta. Kehitysmaissa työssäkäyvistä nuorista noin 156 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella. Toivottomat nuoret lähtevät liikkeelle, pyrkivät muuttamaan pois maasta. Nuorten epätoivo leviää yhteiskuntaan. Toivottomat maat, joissa on paljon nuoria, ovat alttiita konflikteille.

 

Merkkejä paremmasta kuitenkin on. Juuri nyt maailman nuorista kouluun ja yliopistoon pääsee suurempi osuus kuin koskaan aiemmin. Koulutuksen on todettu kiistattomasti vähentävän lapsikuolleisuutta, nälkää, köyhyyttä ja yhteiskunnan alttiutta selkkauksiin ja sotiin. Jos nuoret olisivat saaneet päättää, Iso-Britannia ei eroaisi Euroopan unionista ja Hillary Clintonista olisi tullut Yhdysvaltain presidentti. Pian nämä nuoret ovat vallassa.

Tässä numerossa nuorisotutkija Sofia Laine kirjoittaa siitä, miten yksinkertaisesti tulevaisuuden ja nuorten hyväksi voi toimia: saamalla nuoret taas unelmoimaan. Tämä Maailman Kuvalehden numero on omistettu nuorille.

Tilaa Maailman Kuvalehti