Nenardi Mphebo on nuori, täysin vaaleaihoinen nainen.
Nenardi Mphebo.
Nenardi kahden ystävänsä kanssa talon oviaukossa.
Nenardi Mphebon parhaat ystävät asuvat naapurissa.
Nenardi ulkona muiden kyläläisten kanssa.
Nenardi Mphebo on erinäköinen, mutta muutoin kuin kuka tahansa mzimbalainen.
Paikallisen lehden etusivu. Kuvassa Nenardi Mphebo
Nenardi Mphebon oikeusjuttu entistä sulhastaan vastaan kiinnostaa paikallista mediaa.

Ruukkukasveja huopasäkeissä.
Mphebo on valinnut puutarhansa kasvit summamutikassa eikä tiedä niiden nimiä.
Bonface Massah kaupungin torilla.
Massahin on oltava aina varuillaan julkisilla paikoilla ja tuntemattomien ihmisten seurassa.
Binface Massah istuu toimistossaan ja tutkii puhelintaan.
Bonface Tafikah Massah ajaa albiinojen oikeuksia APAM-järjestön puheen­johtajana.
Bonface vaimonsa ja lapsensa kanssa.
Massah pelkää myös perheensä turvallisuuden puolesta.
Kulho, jossa on aurinkorasvoja, sekä kyltti, jossa niitä pyydetään.
Pääkaupungissa Lilongwessa sijaitseva hostelli kerää turisteilta yli jääneitä aurinkorasvoja albiinoille.
Mainos, jossa luvataan kertoa totuus albiinoista.
Albiinoista on paljon vääriä käsityksiä, joita APAM pyrkii oikaisemaan.

Värinsä vuoksi vainotut

Albiinoja metsästetään Malawissa vaalean ihonsa vuoksi. Heidän ruumiinosiaan viedään Tansaniaan, jossa noitatohtorit valmistavat niistä onnea tuovaa taikajuomaa. Kaikki eivät kuitenkaan näe albiinoja kummajaisina.

Teksti: Noora KettunenKuvat: Petri Vanhanen

PitkätIhmisoikeudetMalawiTansania

Sen piti olla aivan tavallinen rakkaustarina. Nuorimies muuttaa kylään opettajaksi, löytää ihanan tytön ja rakastuu. Tyttö vastaa kosintaan myöntävästi, ja kylässä aletaan suunnitella häitä. Sitten mies matkustaa kaupunkiin suunnittelemaan parin tulevaisuutta, ja tyttö jää haaveineen kylään odottamaan.

Kunnes eräänä päivänä tytön talon pihaan ajaa poliisiauto. Tuleva sulhanen on kyydissä käsiraudoissa. Poliisit kertovat, että mies oli ollut kaupungissa valmistelemassa tulevan morsiamensa myymistä Tansaniaan. Siellä tytön ruumiinosia olisi katkottu irti taikajuomaa varten. Sulhasen ystävä oli ilmiantanut hänet poliisille.

17-vuotias Nenardi Mphebo kertoo tarinaansa pää painuksissa.

”Miksi joku, jota rakastin, aikoi tehdä niin minulle?”

Mphebo ei suostunut tapaamaan miestä eikä halua nähdä häntä enää. 21-vuotias mies odottaa vielä oikeudenkäyntiä. Toinenkin mies oli yrittänyt samaa temppua aiemmin mutta ei päässyt pitkälle, koska Mphebo ei pitänyt hänestä.

Albiinolapsen syntymistä mustille vanhemmille pidetään monissa Afrikan maissa yliluonnollisena tapahtumana. Albiinojen ruumiinosissa uskotaan olevan vaurautta ja onnea tuovia taikavoimia. Noitatohtorit käyttävät myös mustaihoisten ruumiinosia taikoihinsa. Poliitikkojen tai talousmiesten osallistuminen menoihin ei ole nykypäivänäkään tavatonta.

Mphebo elelee Pohjois-Malawissa Mzimban kylässä tätinsä kanssa. Hän on alueen ainoa albiino, mutta erilaisenakin hyväksytty kyläyhteisön jäsen. Tapauksen jälkeen Mphebo ei kuitenkaan ole kokenut enää olevansa turvassa. Hän jäi pois koulusta viime vuoden tammikuussa. Moni muukin albiinolapsi on otettu pois koulusta viime aikoina.

”Tätini neuvoi, ettei minun kannata enää mennä kouluun, sillä joku voisi siepata minut. Haluaisin mennä takaisin, mutta pelkään.”

Mphebon vanhemmat asuvat Etelä-Afrikassa, jonne he ovat houkutelleet tytärtäänkin. Mphebo kuitenkin haluaisi käydä koulunsa loppuun Malawissa. Jäljellä olisi enää vuosi. Myös Mphebon veli asuu Mzimban kylässä.

Tytön setä Dalson Mphebo on kylän päällikkö.

”Kukaan meistä ei epäillyt tulevaa sulhasta pahaksi ihmiseksi. Kun saimme tietää tapauksesta, keräsin kyläläiset yhteen ja pohdimme yhdessä, kuinka tärkeää on saada kokoon tietoa ihmisestä ennen avioliittoa”, Dalson Mphebo sanoo.

Malawilaisalbiinojen sieppaukset yleistyivät viime vuonna. Tammi-lokakuussa poliisille  raportoitiin 19 tapauksesta, joissa albiinoja on siepattu tai silvottu. Albiinoja on Malawissa yhteensä noin 8000–10 000. Heidän olonsa ovat muuttunut tukalammaksi sen jälkeen, kun naapurimaa Tansania kielsi noitamenot vuodenvaihteessa 2014. Koska rikollisten on vaikeampi löytää ihmisiä silvottaviksi Tansaniasta, he ovat siirtyneet Malawin puolelle.

Todisteita vastaavista menoista ei Malawista ole ainakaan tähän mennessä löytynyt, kertoo albiinojen oikeuksia ajavan Association of People with Albinism (APAM) -järjestön puheenjohtaja Bonface Tafikah Massah. Hän on itsekin albiino.

”Vielä vuosi tai kaksi sitten suurin osa albiinoista eli onnellisina, ja heitä kunnioitettiin yhteisöissään. Toki nimittelyä ja koulukiusaamista on ollut. Nyt stigmatisointia on vähemmän, mutta elämme pelossa.”

Tiedon puute haittaa arkea mo­nel­la tapaa.

”Malawissa on kaikenlaisia myyttejä ja uskomuksia albiinoista. Heitä pidetään jumalina”, Massah pahoittelee.

Lapsena Massah ei tiedostanut ihonväriään. Vaikka hän oli perheen kolmas albiinolapsi, oli lapsen syntymä äidille shokki. Äiti mietti, miksi Jumala antoi hänelle kolmannenkin albiinolapsen.

”Muistan, että lapsena minua nimiteltiin, mutta en tiedostanut olevani valkoinen. Ihmettelin, miksi paloin niin pahasti auringossa enkä nähnyt hyvin. Luulin, että kaikki ovat sellaisia”, Massah kertoo.

Massah elää Pohjois-Malawin suurimmassa kaupungissa Mzuzussa. Hänkään ei voi liikkua missään ilman varotoimia: tuntematon ihminen on aina riski. Pimeällä Massah liikkuu vain turvallisilla alueilla.

”Työhöni kuuluu paljon matkustamista. Yövyn aina tutuissa paikoissa. Julkisissa liikennevälineissä tarkkailen tilannetta ja etenkin tuntemattomien ihmisten kieltä ja äänensävyä.”

Massah pelkää myös vaimonsa ja pienen lapsensa puolesta. Tähän mennessä hän on kuitenkin selvinnyt ilman uhkailuja tai hyökkäyksiä.

Kaupungeissa albiinoilla onkin yleensä helpompaa. Massahin mukaan monet kaupunkilaisalbiinot käyvät töissä, eikä heillä ole iho-ongelmia.

”Kaupungissa albiinot ovat sosiaalisempia. Maaseudulla albiinot taas elävät usein omilla alueillaan, heitä syrjitään eikä heillä ole usein pääsyä kouluun ja terveydenhoitoon. Albiinolapset eivät saa maalla aurinkovoidetta. Niinpä he eivät voi kävellä kouluun auringonpaisteessa ja se rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan.”

Eroa on myös tyttöjen ja poikien välillä: albiinotytöillä on usein huonompi itsetunto. Perinteisesti malawilaistyttöjen odotetaan auttavan perheen kotitöissä, mutta albiinoja pidetään usein heikkoina ihonvärinsä takia. Siten tytöt eivät opi kaikkia tarvittavia taitoja, mikä vaikuttaa heidän pärjäämiseensä elämässä ja avioliitossa.

Albiinojen eristämistä Massah ei kannata.

”Meidän ei pidä muuttaa pois sieltä, missä asumme. Lapsi voi elää turvallista ja onnellista elämää, jos hänen ystävänsä, vanhempansa ja koulu tukevat häntä.”

Malawin presidentti Peter Mutharika julkisti maaliskuussa suunnitelman albiinojen suojelemiseksi. Siinä käsketään viranomaisia kuten poliisia ja oikeustoimijoita erityiseen tarkkaavaisuuteen, jotta albiinojen sieppaajat saataisiin kiinni ja oikeuden eteen.

”Presidentti tuli esiin juuri oikealla hetkellä, kun Malawissa oli lähes viikoittain hyökkäyksiä albiinoja kohtaan. Nyt poliisi ja hallitus tukevat meitä, ja kampanja on ollut näkyvästi esillä.
Massah tähdentää, että tämä ei kuitenkaan riitä.

”Tarvitsemme strategioita varmistaaksemme, ettei tällaista väkivaltaa enää tapahdu Malawissa.”

Massahin mielestä oikeusjärjestelmä ei tue albiinoja riittävästi. Vain harva tapaus päätyy oikeussaliin asti, eikä kovia tuomioita yleensä langeteta. Rikostapaukset putoavat säännösten porsaanreikiin.

”Emme tarvitse uusia lakeja. Hallituksen ja oikeusasteiden pitäisi vain käyttää jo olemassaolevia lakeja ja säännöksiä albiinojen suojelemiseen.”

Toivoa kuitenkin on, Massah uskoo.

”Olemme pieni kansa, ja muutos voi tapahtua jo neljässä-viidessä vuodessa. Koulutuksen ja tuen avulla albiinoista tulee koulutettuja, ymmärrettyjä ja hyväksyttyjä.”

Fakta: Mikä albinismi?

Albinismi on geenivirheen aiheuttama perinnöllisten sairauksien ryhmä, jonka seuraksena ihon, silmien ja hiusten pigmentaatio on heikkoa tai olematonta.

Albiinoilla on usein erilaisia ja eritasoisia näköongelmia.

Iho on vaalea ja palaa herkästi auringossa. Auringolta voi suojautua peittävillä vaatteilla ja aurinkorasvoilla.

Albinismi on harvinainen sairaus: joka 17 000. ihminen on albiino.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!